Alta-kanjoni – Päiväretki Pohjois-Euroopan suurimmalle kanjonille

Ajellessamme kohti Altaa saimme tehdä kesken matkan täyspysähdyksen hyväksi toviksi, koska valtavan iso porotokka ylitti tien edestämme. Tuossa tokassa oli valehtelematta satoja, ellei jopa lähemmäs tuhat poroa. Porojen virta tien yli nimittäin vain jatkui jatkui ja jatkui eikä loppua meinannut näkyä. Meitähän se ei haitannut, vaan ihastelimme poroja ihastuksesta silmät suurina ja autosta takapenkiltäkin kuului vain katso äiti, katso iskä, wau -hihkaisuja.

Altassa majoituimme Alta Strand Campingin leirintäalueella teltassa, jotta pääsimme taas vaihteeksi käymään suihkussa. Leirintäalue on minun makuuni hintava, se on pakko todeta, mutta alue on siisti ja sieltä löytyy hyvät wc- ja ruuanlaittofasiliteetit sekä siisti, tilava suihku ilman lisämaksua. Leirintäalueella pelailimme minigolfia, söimme jätskiä, kuten kesälomaan kuuluu, ja valmistimme ruuaksi perheemme ehdotonta suosikkia; shaksuka-tyyppistä papupataa fetalla, jota söimme tortillalettujen kanssa.

Seuraavaksi päiväretkemme suunta oli Altan kanjoni, joka sijaitsee vain 30 minuutin ajomatkan päässä Altasta, Gargiassa. Loppu tienpätkä reitin lähtöpisteelle on aika jännittävä, sillä asfaltoidun tien päättyessä renkaiden alle vaihtuu hiekkatie, joka paikoin on suht hyvässäkin kunnossa, mutta paikoin tiellä on isoja ja/tai teräviä kiviä sekä sateen muovaamia syviä uria. Tie on myös aika kapea, joten mikäli vastaan tulee auto, etenkin matkailuautojen kohdalla, on ohittamisen kanssa hieman sovittelemista. Tiestä kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ilman autolle koituneita vaurioita, kun ajoimme tien kieli keskellä suuta todella, todella hitaasti. Lopulta näkyi parkkialue paljaalla kallion laella. Parkkialuetta olisi ollut ehkä hankala hahmottaa, jos se olisi ollut tyhjillään, mutta koska sinne oli parkkeerannut jo kymmeniä muitakin autoja, oli parkkialue selkeästi huomattavissa.

Parkkialueelta polku kohti Alta-kanjonia lähtee käytännössä suoraan kalliolta ylämäkeen. Polku-ura on kyllä selkeästi hahmotettavissa. Reitin varrella on aika vähän reittimerkintöjä, mutta risteyskohdissa ja epäselvissä kohdissa, joissa ilman reittimerkintöjä voisi mennä harhaan, oli kyllä selkät opasteet kulkusuunnasta, joten perille on helppo löytää. Kilometriopasteet (jäljellä oleva matka) olivat 3,7km, 1,3km ja 500m kohdissa. Polku on todella helppokulkuista, leveää polkua, joka erottuu maastosta selvästi. Reitillä on pari puroa, jotka on ylitettävissä kiviä pitkin astuen ja muutamia kosteikkoalueita, joiden yli kulkee pitkokset tai lankun pätkiä, joten reitin pääsee kulkemaan jalat kuivana.

Matkan mitta yhteen suuntaan on parkkialueelta Alta-kanjonin infokyltille 6,3 kilometriä, josta sen jälkeen on vielä 180 metrin matka parhaille näköalapaikoille. Polku tosiaan muutoin on koko matkalta varsin helppokulkuista ja tasaista, mutta tuo viimeinen alle parin sadan metrin mittainen matka näköalapaikalle on jyrkkää laskua hiekkaista rinnettä pitkin ja toki sen jälkeen paluu on sitten vastaavasti hyvin jyrkkää nousua. Retken tekemiseksi edes takaisin on hyvä varata nelisen tuntia aikaa.

Alta-kanjoni on pohjoisen Euroopan suurin kanjoni ja se onkin Altan tärkein symboli. Sitä pidetään myös yhtenä parhaimmista lohijoista ja saamelaiset ovatkin kalastaneet täällä jo 1600-luvulta asti. Altan pääjoki on 240 kilometriä pitkä ja 12 kilometriä pitkä kanjoni sijaitsee joen yläosassa. Kanjoni on muodostunut jääkauden jälkeisen maankohoamisen ja joen uoman eroosion seurauksena noin 10 000 vuoden kuluessa ja tänä päivänä sen syvyys on 300-420 metriä. Kanjonin koko ja jylhät seinämät tekevätkin siitä todella vaikuttavan luonnonnähtävyyden ja valokuvissa paikan majesteettisuutta ja kokoa on lähes mahdoton kuvata. Tämä nähtävyys pitää ehdottomasti itse kokea.

Sää meillä oli aurinkoinen, poutainen ja helteinen. Ehdottomasti tuolla paljailla tuntureilla on tarpeen olla mukana aurinkorasvaa ja hattu pään suojaksi lämpimällä säällä. Lisäksi mukaan kannattaa tietysti varata tarpeeksi juomavettä. Mäkäräisiä ja hyttysiä oli seurana myös jonkin verran, joten hyttysmyrkkyä kannattaa varata mukaan myös. Ja tietysti jalkaan hyvät kengät, joilla matkanteko taittuu mukavasti.

Aivan loppumatkasta, kun matkaa autolle oli enää noin kilometrin verran, näimme kuinka vuoriston takaa meitä lähestyi ukkosrintama. Pilvet olivat mustanpuhuvia ja vuoriston takana näkyi salamoiden välke, vaikka meillä vielä aurinko lämpimästi paistoikin. Tuossa vaiheessa koko porukkamme pisti reippaasti vauhtia töppösiin, jotta kerkesimme autolle ennen kuin ukkosrintama tavoitti meidät. Kerkesimme jopa ajamaan vuorelta alas haastavan hiekkatien pätkän ennen kuin saderintama löi päälle, mikä oli todella helpottava asia, ettemme joutuneet tihrustamaan sopivia ajolinjoja huonokuntoisella hiekkatiellä vesisateen piiskatessa tuulilasia ja salamoiden välkkyessä ympärillä.

Yksi vastaus artikkeliin “Alta-kanjoni – Päiväretki Pohjois-Euroopan suurimmalle kanjonille”

  1. […] Altasta matkamme jatkui sateisessa säässä kohti Lyngeniä, jossa seuraavat retket jo odottivat. Toinen toistaan hienompi vuoren huippu näkyi auton ikkunasta ja maisemat vaihtuivat matkan edetessä. Suuntanamme olivat Lyngenin alppimaiset vuoristomaisemat ja Olderdalenista Lyngseidetiin siirryimme illan viimeisellä autolautalla vuonon ylitse. Lyngseidetistä seuraavan aamun reittimme alkuun oli vain muutama kilometri matkaa, joten ajoimme reitin lähtöpisteen parkkipaikalle ja olimmekin siellä aika myöhään illalla perillä. Loppupätkä tiestä muuttui asfaltoidusta tiestä hiekkatieksi, mutta hiekkatien pätkä oli itseasiassa paremmassa kunnossa kuin sitä edeltävä asfaltoitu tie. […]

    Tykkää

Jätä kommentti