Polkuja

Kesällä 2025 vaellettuamme UKK:ssa Luirojärven kierroksen ja sen jälkeen vietettyämme lyhyen hemmottelu- ja palautteluloman Rovaniemellä, jatkui matkamme kohti Pohjois-Ruotsissa, lähellä Norjan rajaa, sijaitsevaa Abiskon kylää. Ruotsin Lappiin siis.

Abisko on minikylä vain 110 asukkaallaan, mutta siihen nähden kylästä löytyvät yllättävän kattavat palvelut matkailijalle. Silmiään ei siispä kannata räpäyttää E10-tiellä Abiskon kohdalla, ettei pikkuriikkinen kylä vain jää huomaamatta, vaan tässä kohti kannattaa ehdottomasti pysähtyä ja tehdä matkasuunnitelmia myös Abiskoon.

Abiskosta tunnetun ja mielenkiintoisen tekee sen aivan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Abiskon kansallispuisto, josta alkaa muun muassa kuuluisa 450 kilometrin mittainen Kungsleden-vaellusreitti, jolle osuu myös Ruotsin korkein vuori, Kebnekaise, ja kulkeepa myös 800 kilometrin mittainen Kalottireittikin Abiskon kansallispuiston lävitse. Abiskosta ei kuitenkaan ole mikään pakko lähteä pitkille vaelluksille, vaan maisemista pääsee nauttimaan myös lyhyemmillä päiväretkillä ja jopa myös esteettömästi.

Abiskoon pääsee oman auton lisäksi myös julkisilla liikennevälineillä, sillä pienestä asukasluvustaan huolimatta kylässä on jopa kaksi juna-asemaa, Abisko Östran rautatieasema kylän keskustassa sekä erillinen Abisko Turiststationin pysäkki lähellä STF retkeilykeskusta. Rataa pitkin junat kulkevat Kiirunan ja Narvikin välillä. Junan lisäksi toki bussillakin pääsee liikkumaan.

Minulla omissa vaellushaaveissani muhii sekä Kungleden että Kalottireitti, mutta tällä kertaa emme olleet kumpaakaan näistä varten Abiskossa, vaan pysähdyimme ainoastaan kahdeksi yöksi, jonka jälkeen matkamme jatkui kohti Pohjois-Norjaa. Pitkän, koko päivän mittaisen ajomatkan päätteeksi ennen yöpuulle painumista kävimme jaloittelulenkkinä kiertämässä Abiskon kanjonin reitin, joka on vain 1,6 kilometrin mittainen.

Reiteille pääsee STF Abisko Turiststationin risteyksestä, jossa reittien lähtöpisteelle on rakennettu helposti havaittava portti ja merkitty suuntaviittoihin värikkäät reittimerkit eri reiteille. Abiskoon saavuttaessa Suomesta eli Kiirunasta päin, ajetaan Abiskon kylän ohi vielä pari kilometriä, kunnes tulee risteys, josta oikealle käännyttäessä on kulku STF Abisko Turiststationille (majatalo ja retkeilijöiden palvelut) ja vasemmalle käännyttäessä pääsee Abisko Turiststation -junapysäkille. Juna-asemalta löytyy myös ilmaista pitkäaikaispysäköintiä vaeltajille, mutta yöpyminen parkkialueella ei ole sallittua autoissa, tai matkailuautoissakaan, vaan laaja parkkialue on tarkoitettu vain auton pysäköimistä varten ja tätä myös valvotaan. STF Abisko Turiststationin eli retkeilykeskuksen ja Naturum vierailijakeskuksen puolelta tietä puolestaan löytyy pysäköinti majataloon majoittujille ja lyhytaikainen pysäköinti esimerkiksi turisti-infossa asioiville. Retkeilykeskukselta ja Naturumilta löytyy majoituspalveluiden lisäksi muun muassa turisti-info, ravintola, wc ja reittiopasteita.

E10-tietä autolla eteen päin pohottaessa ei tulisi välttämättä edes huomanneeksi, miten hienon ja helposti saavutettavan nähtävyyden ohi tulee ajaneeksi, vaikka Abiskon kanjoni sijaitsee aivan tien läheisyydessä. Keltaisin reittiopastein, jossa on kaksi pistettä, merkitty lyhyt, todella helppokulkuinen 1,6km mittainen reitti kanjonin ympäri lähtee aivan tien vierestä. Puoliväliin asti reittiä pääsee kulkemaan esteettömästi ja kaikki hienot nähtävyydet on saavutettavissa esteettömän reitin varrella. Tämä on todella oivallinen lyhyt jaloittelureitti pitkän ajomatkan päätteeksi tai vaikkapa palauttelukävely pitkän vaelluksen jälkeen. Reitin kiertäminen ei vie paljoa aikaa ja se on kierretty parissakymmenessä minuutissa riippuen toki siitä paljonko käyttää aikaa valokuvaamiseen, sillä valokuvattavaa tällä reitillä riittää, koska maisemat ovat mykistävän kauniita alusta loppuun saakka. Reitin keskivaiheilla on myös mukava paikka taukoiluun ja omien eväiden syömistä varten, jos kanjonille haluaa tehdä vaikkapa piknikretken kauniina aurinkoisena päivänä. Reitti on myös helppo kiertää pientenkin lasten kanssa.

Reitin alkupuolella ohitetaan junaradan alikulkutunneli, joten myös junapysäkin puolelta E10-tietä alikulkutunnelin kautta tälle reitille pääsee helposti liittymään. Alikulkutunnelin seinä- ja kattomaalaukset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä alikulkutunneliin tehty tilataideteos on upea, puhutteleva, värikäs maisema pohjoisesta luonnosta poroineen. Tunnelissa soi myös taideteokseen sävelletty musiikki.

Abiskon kanjoni on vaikuttava näky, vaikka se ei tänä päivänä täysin luonnontilainen enää olekaan. Kanjonin pohjalla virtaa Abiskonjoki (Abiskojåkka), joka laskee Torniojärveen (Torneträsk). Jäätikkövedet ovat aikanaan muovanneet kanjonin eikä siihen ihmisellä toki ole ollut osaa eikä arpaa, mutta aikanaan vesi ei ole virrannut vuoren kallion läpi tunnelin kautta, vaan se on laskenut kanjoniin vesiputousta pitkin, jota on kutsuttu Villin poron vesiputoukseksi (Wild Reindeer Waterfall). Tarinan mukaan oli nähty kuinka suurimmat uroshirvet hyppäsivät vesiputouksen yli. Kun alueen läpi on sitten haluttu rakentaa junarata 1800-1900-lukujen taitteessa, on aikaisemmin kanjoniin laskenut vesiputous tilkitty ja kallioon räjäytettiin tunneli vuonna 1899 joen uutta kulkureittiä varten, jotta junarata on voitu rakentaa kanjonin yli ilman sillan rakentamista.

Meillä sää alkuillasta oli jokseenkin pilvinen, mutta aurinkokin välillä pilkisteli aivan vieressä kohoavan Nuoljan tunturin takaa valaisten kanjonia ja sen takana mäen harjalla kohoavaa retkeilykeskusta. Tällä reitillä oli mukava saada keho taas liikkeelle, kun autossa oli taas istuttu satoja kilometrejä yhteen putkeen. Tästä oli hyvä painua yöunille, sillä seuraavana päivänä olisi vuorossa päiväretki Rihdonjiran vesiputouksille ja Nuoljan huipulle.