Polkuja

Abiskossa yhden yön nukuttuamme olikin aika reissun seuraavan aktiviteetin, nimittäin luvassa oli päiväpatikka Nuoljan huipulle (ruotsiksi Njulla). Nuoljan 1169 metriä korkealle huipulle pääsee joko jalkapatikalla merkittyä reittiä pitkin esimerkiksi Rihdonjiran vesiputouksen kautta tai maksullisella maisemahissillä voi skipata patikoinnin alkuosan ja siirtyä Aurora Sky Stationin näköalakahvilaan kätevästi tuolihissillä, josta sitten on vielä Nuoljan huipulle pari kilometriä matkaa jalkaisin. Meillä kuitenkin oli aikomuksena mennä koko matka jalkapatikalla, joten päiväreissullemme kilometrejä kertyisi noin kymmenen: ensin kolme kilometriä Aurora Sky Stationille, siitä pari kilometriä huipulle ja sitten takaisin alas.

Matkaan lähdimme Abiskon Turiststation junapysäkin parkkialueelta, jonne jätimme automme. Hiekkatietä käveltiin ensin pieni pätkä kohti tuolihissin ala-asemaa, kunnes punaisin merkein, joissa yksi piste, opastekyltit opastivat meidät erkanemaan tieltä polulle kohti Rihdonjiran vesiputousta.

Alkupätkä polkua kulkee vehreässä korkeassa koivumetsässä ja hiljalleen, kun nousu tunturin rinnettä ylös alkaa, koivikko madaltuu madaltumistaan ensin tunturipusikoksi, sitten ruohovartiseksi kasvillisuudeksi, kunnes Aurora Sky Stationin korkeudessa aletaan olemaan jo aivan avotunturimaisemissa.

Polku kohti vesiputousta on selkeästi maastossa erotettavissa ja myös selkeästi merkitty. Eksymisen vaaraa ei ainakaan kesäisen selkeässä, kauniissa säässä ollut. Polku on kuitenkin paikoin jyrkähkö ja aika fyysinenkin ja tietysti kun matka on kohti tunturin huippua, niin ensimmäiset viisi kilometriä on käytännössä pelkkää nousua, välillä loivemmin, välillä jyrkemmin, joten ihan huonokuntoisen ei tälle reitille kannata lähteä ainakaan ihan alhaalta saakka, vaan ehkä omien voimien realistinen arviointi on paikallaan ja mahdollisesti sitten kevittää matkantekoa skippaamalla ensimmäiset kolme kilometriä menemällä hissillä ylös. Nämä ensimmäiset kolme kilometriä ovat ehdottomasti myös reitin jyrkimmät. Vesiputouksen maisemissa on kuitenkin myös useita upeita spotteja taukoiluun, missä voi istahtaa ihailemaan vesiputousta sekä ympärille avautuvaa hienoa maisemaa.

Hieman ennen korkeinta vesiputousta, ylitetään purouoma ja polku jatkuu puron oikealla puolella alittaen hissiväylän ja kiertäen Nuoljan jyrkimmät seinämät.

Ennen hissin yläasemalle saapumista eteen tulee myös joitakin lumialueita, vaikka elämme jo heinäkuun loppua. Liukastelemme lumialueiden ylitse ja lumen vuoksi sulamisvedet tekevät myös maastosta kostean, joten polut ovat paikoin kuraiset ja paikoin muistuttavat enemmän puroa kuin polkua ja pari sataa metriä mennäänkin pitkin polkupohjaa, jossa vesi solisee purona rinnettä alas päin.

Pysähdymme Aurora Sky Stationille vain sen verran, että käymme vessassa ja sen jälkeen matka jatkuu vauhdikkaasti kohti Nuoljan huippua, jonne matkaa on vielä parisen kilometriä. Maisemat ovat koko reitin ajan alhaalta saakka olleet upeat heti siitä lähtien, kun tunturikoivikko madaltui pusikoksi ja maisema ympäröivään luontoon avautui. Mitä lähemmäs huippua saavutaan, sitä paremmin ympäröivät vuoret nousevat maisemasta esille.

Huipulla aukeavat hienot maisemat ympäröiville lumihuippuisille vuorille ja Abiskon kansallispuistoon. Koko nousun ajan ympärillä on ollut paljon vehreää maisemaa ja sää oli aurinkoisen keltainen ja kesäisen lämmin. Huipulla sää muuttui viileämmäksi, taivas oli vetäytynyt kokonaan pilviverhon taakse ja ympäröivä maisema kallioineen, lumihuippuineen, sinisine vesineen ja harmaanvalkoisine pilvineen oli kuin olisimme yhtäkkiä siirtyneet kesästä talveen. Myös lämpötila oli tipahtanut niin, että kun koko nousun oli saanut hikoilla t-paidassa selkä märkänä, niin nyt sai vetää takkia päälle ja vetoketjua kiinni ylös asti.

Huipulla vietimme pitkän tauon ennen paluuta takaisin alas. Söimme eväiksi mukaamme ottamat energiapatukat sekä manchego-juuston, joka on mielestäni ehdottomasti paras eväsherkku retkille ja vaelluksille. Valokuvasimme paljon ja nautimme maisemista, vaikka ilmassa hieman sateenuhkaa olikin havaittavissa.

Tauon vietettyämme oli vuorossa paluu takaisin alas. Palailimme samaa polkua hissin yläasemalle, jonka ohi jatkoimme alas edelleen aiempaa reittiämme pitkin. Emme kuitenkaan palanneet enää takaisin vesiputoukselle, vaan poikkesimme merkitsemättömälle, mutta selkeästi erottuvalle polulle tuolihissin väylän kohdalta, josta seurailimme polkua suoraan alas tuolihissin ala-asemalle ja siitä sitten tietä pitkin takaisin autolle.

Reittiin meillä kului aikaa 5 tuntia 45 minuuttia, josta kolme tuntia kului nousuun vesiputouksen kautta hissin yläasemalle ja 2 tuntia 45 minuuttia sitten loppunousuun yläasemalta Nuoljan huipulle, pitkään taukoon siellä ja koko paluumatkaan autolle saakka.