Kroatian ajomatkalle hotellit varattu ja ajoreitti suunniteltu

Kesän reissusuunnitelmissamme on tapahtunut taas edistystä. Varattuamme loma-asuntomme Opatijasta, pääsimme seuraavaksi suunnittelemaan ajoreittiä, tekemään matkasuunnitelmaa ja varaamaan hotellihuoneet ajomatkamme varrelle. Melkoista räknäämistä tuon ajosuunnitelman tekeminen olikin ja otti meiltä monta päivää, tai siis tarkemmin sanottuna iltaa, sillä paneuduimme reissusuunnitelmien pariin aina vasta auringon painuttua jo mailleen ja Alisan nukahdettua yöunilleen.

Via Baltica, Kuva: Photo credit: fchmksfkcb via Foter.com / CC BY-NC

Budjetissa pysyminen meinasi välillä tehdä tiukkaa ja omat haasteensa ja rajoituksensa hotelliviidakon läpi kahlaukselle antoi se, että matkaseurueeseemme kuuluu myös koira. Reissuunhan me emme ole lähdössä sillä asenteella, että elämme kuin kroisokset konsanaan. Kuten arvata saattaa, minun ollessani hoitovapaalla ja Larin pitäessä töistä yhdeksän viikkoa vapaata, ei tällaiselle reissulle lähdetä kuin kuninkaat, vaan reissumme on mahdollista tiukan budjetoinnin, säntillisen säästämisen ja arkisen elämisen ansiosta. Me lähdemme siis nimenomaan elämään arkea Kroatiaan, lokaatiomme vain on hivenen lämmittävämmän auringon alla parituhatta kilometriä kotiamme etelämpänä, +18 asteen sijaan elohopea kipuaa +30 celsiusasteeseen ja Päijänteen sijaan asuntomme edustalta saa ihastella sinisenä kimaltelevaa Adrianmerta. Myös ruoka saattaa tuolla arkea elellessä tulla hieman edullisemmaksi, kuin täällä Jyväskylässä. Koska matkabudjettimme on tiukka, olimme laskeneet myös tarkalleen sen, paljonko voimme käyttää rahaa meno- ja paluumatkamme hotellimajoituksiin sisältäen myös aamupalat sekä Nalasta koituvat kustannukset. Tähän kaikkeen meillä on varattuna 200 euroa menomatkalle ja 200 euroa paluumatkalle. Kolme iltaa pyöriteltyämme *Trivago.fi:n ja *Booking.comin hotellitarjontaa edes takaisin tietokoneen ruudulla ja vertailtuamme eri vaihtoehtoja oli lopulta sähköpostissa kuuden eri hotellin varausvahvistukset ja huoneet siispä varattuina. Budjettiamme emme olleet ylittäneet, sillä meno- ja paluumatkan hotelliyö- ja aamupalakulut koko porukaltamme on yhteensä 314 euroa (tosin yksi paikka ei vielä ole ilmoittanut mahdollista koirasta tulevaa lisähintaa, mutta se on sitten mahdollisesti jonkun ylimääräisen euron), joten jäimme siis reilusti alle itselle asettamamme rajan.

Viro, Kuva: Photo credit: minniemouseaunt via Foter.com / CC BY

Mietimme, että mitä kaikkea meidän pitää ottaa matkan varrella huomioon ja millainen olisi realistinen ajoaika päivää kohden. Emme halunneet tehdä matkaa viikko tolkulla, vaan tietysti pyrkimys on päästä perille mahdollisimman lyhyessä ajassa. Toisaalta taas, kun matkaseurana on 1-vuotias lapsi, niin yhteen putkeen 2500 kilometriä olisi aivan toivotonta ja tuhoon tuomittua yrittää ajaa. Jonkinlaista kompromissia lähdimme siis ajosuunnitelmaan hakemaan. Aikaa piti jäädä päivisin kunnollisille pysähdyksille ja kiireettömille ruokailuille, yöunille piti jäädä hyvin aikaa, jotta ajaminen on virkeänä turvallisempaa, ajokilometrejä piti kerryttää päivää kohden kunnioitettavasti, mutta kuitenkin niin, että siitä pienen lapsen kanssa selvitään. Niinpä päädyimme jakamaan kilometrit neljälle ajopäivälle ja varaamaan reitin varrelle kolmeksi yöksi hotellihuoneet. Lisäksi päätimme jakaa päivittäiset kilometrit kahteen erään niin, että aamupalan jälkeen ajetaan ensimmäinen pätkä ja myöhäisen lounaan sekä kunnollisen verryttelyn ja ulkoilun jälkeen iltapäivällä ajetaan sitten toinen pätkä seuraavalle hotellille. Se, että osoittautuuko tekemämme päiväkohtainen kilometrimäärä toimivaksi ja onko perillä Opatijassa hermoraunio perhe tärykalvot riekaleina ja äänihuulet käheiksi kiljuttuina, on sitten asia erikseen ja sen tiedämme sitten heinäkuussa, kun kaarramme automme Kroatian asuntomme pihaan, mutta tässä vaiheessa olemme suunnitelmiimme varsin tyytyväisiä. Matkan varrella emme sen kummemmin kerkeä jäädä tutustumaan ohittamiemme maiden kuuluisiin nähtävyyksiin ja kaupunkeihin, joiden läpi ajamme, mutta ainakin saamme ihastella auton ikkunoista ohikiitäviä mitä mielenkiintoisempia maisemia ja saamme imeä sitä kautta itseemme edes ohuen, hennon läpileikkauksen monista Euroopan kiehtovista maista.

Itävalta, Kuva: Photo credit: archer10 (Dennis) 91M Views via Foter.com / CC BY-SA

Reittimme vie meidät Jyväskylästä ensin Helsinkiin, josta hyppäämme aamulaivaan ja seilaamme yli Suomenlahden kohti Tallinnaa. Vatsat täytetään meriaamiaisella ihastellen päivän valkenemista meren yllä. Virtaa tuleviin ajokilometreihin tankataan hengittelemällä hetki rauhassa meri-ilmaa ja toivottavasti aurinkoinen sää tuo lisää energiaa ja itsevarmuutta tuleviin koitoksiin. Tallinnassa ajamme auton hissukseen ulos laivasta ja etsimme reittimme Via Balticalle, joka vie meidät Pohjois-Euroopan itäistä laitaa myöten läpi Viron, Latvian ja Liettuan. Liettuan Panevėžysissä teemme stopin ja yövymme. Aamulla tankattuamme ensin vatsat täyteen aamupalalla jatkamme taas matkaa kohti Keski-Eurooppaa myötäillen vielä hetken Eurooppatietä. Puolan Częstochowassa vietämme seuraavan yön ja jälleen aamun valjetessa ja aamupalat natustettuamme hyppäämme auton penkeille, joihin on tässä vaiheessa jo varmasti painautunut takalistojemme jäljet lähtemättömästi. Keski-Euroopan halki jatketaan läpi Tšekin tasavallan kohti Itävallan Grazia, mikä on viimeinen välietappimme ennen lopullista määränpäätämme. Grazissa vietetyn yön jälkeen meillä onkin viimeiselle päivälle jäljellä enää noin 300 kilometriä, kun ajamme Slovenian läpi Etelä-Euroopassa sijaitsevaan Kroatiaan ja vihdoin kruisailemme Opatijan aurinkoisille kaduille!

Samalla teimme suunnitelmat valmiiksi jo paluumatkaa varten. Palaamme samaa reittiä pitkin, mutta kilometrit on jaettu hieman eri tavalla kuin tullessa ja yövymme aivan eri kaupungeissa ja valtioissa matkamme varrella. Paluumatkamme välietapit ovat Tšekeissä Ostravassa, Liettuassa Kaunasissa sekä Virossa Pärnussa. Hotellihuoneet varasimme paluumatkaammekin varten jo valmiiksi ja vielä viimeisen kesän henkäyksen käymme nauttimassa Pärnun hiekkarannoilla, johon pysähdymme päiväksi ennen kuin astelemme laivaan hipiät auringon lämpöä hehkuen ja seilaamme liplattavilla laineilla takaisin kotosuomeen, jossa syksy on tuossa vaiheessa jo pitkällä. Matkamme majapaikoista kerron kokemuksiamme sitten, kun olemme yöpyneet niissä. Luvassa siispä yöpymistärpit, jotka ehdottomasti kannattaa painaa muistiin ja toisaalta ne, jotka on syytä kiertää kauempaa.