Polkuja

Nalan odotus palkittiin, kun pitkän ajomatkan, ahtaiden matkustusolojen, erinäisten yösijojen, kulttuuri- ja ilmastoshokin sekä uuteen lomakotiin totuttelun jälkeen Nala pääsi vihdoin polskuttelemaan mereen. Tämä liikunta tekee varmasti hyvää myös tuolle Nalan jalkavaivalle. Lämpö hellii niveliä sekä lihaksia ja läähätykseen auttaa pulahdus virkistävään meriveteen, mikä kuitenkin on linnunmaitoisen lämpöistä eikä lainkaan kylmää. Näissä yli kolmenkymmenen asteen helteissä tuollainen 25 asteinen merivesikin kuitenkin tuntuu virkistävältä.

Kroatiasta löytyy sieltä täältä virallisia, merkittyjä koirarantoja, jotka on hyvin varustettu koirauimareita ajatellen. Koirarantoja löytyy listattuna netistäkin. Lähikoirabiitsimme löytyy Ičićistä ja on varsin toimiva ranta ihan koko perheenkin pulikointiin ja kauniin päivän viettoon. Ranta on korkeiden kallioiden ympäröimä pikkukiviranta. Rannalle laskeudutaan portaita pitkin, joiden suuaukko on suljettu portilla. Rannalla koirat saavat siis olla vapaina ja itse voi olla täysin huoletta siitä, että oma koiruus karkaisi tai eksyisi rannalta vaikkapa liikenteen sekaan. Rannalta löytyy roskis ja suihku. Suihkusta saa juomavettä koiralle ja voi huuhtoa sekä itsensä että koiran suolavedestä uinnin päätteeksi. Ranta on siisti eikä siellä näy roskia tai koirien jätöksiä. Sen verran kuitenkin kannattaa vahtia perheen pienimpien touhuja, etteivät he sujauta suuhunsa kiviä rannalta, sillä niissä voi paikan luonteen huomioon ottaen olla esimerkiksi koiran pissaa.

Nala polskutteli aivan onnessaan eikä olisi malttanut vedestä lainkaan ylös noustakaan. Eikä toisaalta Nalalla siihen mitään tarvetta ollutkaan, sillä olihan tämän tarkoituskin olla lomastamme se hetki, kun oli Nalan vuoro nauttia sielunsa kyllyydestä. Välillä Nala innostui uimaan toisten koirien kanssa kilpaa, kun jollekin koiralle viskattiin rannalta vesilelu, jonka perään Nalakin sitten säntäsi. Kerran Nala onnistui jopa voittamaan uintikilpailun, nappasi lelun suuhunsa ensimmäisenä ja toi sen ylpeänä rantaan. Harmi vain, ettei se ollut oma lelu. Shokki ja järkytys Nalalle iski siinä vaiheessa, kun tuli lähdön aika ja piti mennä suihkuun. Nala pyristeli suihkua vastaan niin tomerasti, että crocsitkin lentelivät pitkin kallioita. Niin paljon kuin Nala vettä ja uimista rakastaakin niin suihkua hän vihaa yhtä suurella intensiteetillä. Lopulta Nala kuitenkin alistui kohtaloonsa ja naama irvistyksessä antoi suihkuttaa itsensä, jotta päästiin jatkamaan päivän muita askareita. Puolitoista tuntia koirarannalla kului hujahtaen ja näitä visiittejä tulee lomamme aikana varmasti vielä paljon lisää, jotta Nalakin saa nauttia lomastaan siinä missä me muutkin.