Polkuja

Alisalla on ikää pikku hiljaa lähemmäs vuosi ja neljä kuukautta. Alisa on siis siinä iässä, että hän oppii kieltä jatkuvasti. Nopeammalla tahdilla hän oppii ymmärtämään sanoja ja puheen merkitystä ja sitten vähän hitaammassa tahdissa karttuu puhuttujen sanojen varasto. Suomessa Alisa kerkesi ennen reissuamme jo muutaman sanan oppimaan. Ensimmäinen sana, jonka merkityksen ymmärsimme, oli baba. Se tuli jo hyvän aikaa sitten keväällä ja sillä Alisa tarkoitti lempiherkkuaan eli banaania. En kuitenkaan laskenut tuota ensimmäiseksi sanaksi, koska se ei varsinaisesti ollut oikea suomenkielinen sana.

Arvaattekos siis mikä sitten oli lapseni ensimmäinen sana? Se ei nimittäin ollut äiti, isi eikä Nala. Se ei myöskään ollut koira, hauva, vaippa tai kakka. Se ei myöskään ollut mikään lempileluista. En ikinä olisi itse osannut arvata Alisan ensimmäistä sanaa, se ei käynyt edes vaihtoehtona mielessäni, mutta kun Alisa ensimmäisen kerran tuon sanan läväytti suustaan täysin selvästi, niin ymmärsin, että tietysti, mikäs muukaan se sana olisikaan ollut. Minun lapseni ensimmäinen selkeä sana oli ’pöllö’. Minä pöllöfanina olen keräillyt aika paljon pöllöjä kotiimme. Pöllöjä on verhoissa, tyynyissä, tuolin päällysteessä, seinillä ja seinätarroissa, lampussa, laukuissa, vaatteissa sekä Alisan eläinkirjoissa kuvina. Onko tuo siis ihmekään, että se on Alisan ensimmäinen sana? Kun pöllö oli kajautettu ilmoille alkoi muitakin sanoja hiljalleen karttua. Kissa on issa, lamppu on milloin mitäkin, yleisimmin esimerkiksi appu, äiti on ätä, koira on vuh ja niin edelleen.

Olemme nyt olleet reissussa puolisentoista viikkoa ja matkamme on jo vaikuttanut Alisan kielenkehitykseen myös. En olisi sitäkään osannut arvata etukäteen, mutta tietysti lapsi poimii sanoja puheestamme myös silloin, kun käyttökielenämme on englanti. Alisa on siis kuunnellut, kun ravintoloissa, kaupoissa, torilla, majapaikoissa, naapureiden kanssa ja milloin missäkin puhumme englantia ja on oppinut kaksi hyvinkin tärkeää sanaa. Alisa vilkuttelee vähän jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle ja huutelee iloisesti ’bai bai’ ja tietysti tämä tervehdys myös vahvistuu päivä päivältä, kun Alisa saa vastakaikuna takaisin bye bye-vastauksia. Lisäksi puheeseen on tarttunut sana ’beibi’. Täällä lapset ovat hyvin rakastettuja ja he saavat paljon huomiota ventovierailtakin. Kun joku tulee sanomaan minulle vaikkapa, että ”Oh how cute baby you have” alkaa Alisa toistelemaan moneen kertaan beibi beibi beibi. Arvannettekin, että tämä Alisan kansainvälisyys aiheuttaa hieman hilpeyttä täällä. Meillä tosiaan on hieman kansainvälisempi beibi. Ihana beibi.