Polkuja

Eilen tutustuimme jälleen yhteen Opatija Rivieran ihastuttavista pikkukaupungeista. Jo tähän mennessä olen huomannut, että jokaisella rannikon kylällä tuntuu olevan aivan oma luonteensa, vaikka nämä pienet kylät ja kaupungit ovatkin rantaviivan suuntaisesti aivan rintarinnan ja seuraavan kylän hulinat alkavat siitä mihin edellisen kylän hulinat päättyvät. Siinä missä Opatija näyttäytyi turistien mekkana ja hieman kalliina antoi Lovran itsestään meille aivan toisenlaisen vaikutelman, vaikka näillä kaupungeilla hädin tuskin on seitsemää kilometriä etäisyyttä toisistaan. Lovranissa riittää turisteja toki myös, kuten kaikissa Kroatian rantakaupungeissa aina pohjoisesta etelään saakka, mutta hintatasoltaan tämä kylä oli jo huomattavasti Opatijaa edullisempi (siinä missä kauhallinen irtojäätelöä Opatijassa maksoi 11-12 kunaa, oli hinta Lovranissa enää 8 kunaa) ja Lovranin katukuvaa hallitseva tunnelmallinen vanha kaupunki tuo paikalle oman luonteensa. Lovran on tunnettu kastanjoistaan, kirsikoistaan ja villiparsoistaan, joiden kaikkien kunniaksi herkkusuille on järjestetty omat vuotuiset festaritkin, jotka sijoittuvat kunkin herkun parhaimpaan satokauteen. Lisäksi Lovran tuo mieleen (ainakin kroaateille jos ei turisteille) laakerinlehdet, sillä sana lovor tarkoittaa laakeria, jota tällä seudulla kasvaa runsaasti.

Vanhassa kaupungissa voi kulkea kapeilla kujilla (välillä jopa niin kapeilla, että on turha toivo ajatellakaan ohittavansa vastaantulijaa) ja ihastella vanhoja rakennuksia, mitkä toisaalta ovat kaikki kuin omia persooniaan ja aivan omanlaisiaan, mutta silti ne sulautuvat yhteen yhdeksi hallitun kauniiksi kokonaisuudeksi. Vanhassa kaupungissa kohoavat kirkkojen tornit sekä kaupungin torni, jotka tuovat ryhtiä tähän pieneen elämänmakuiseen kaupunginosaan. Ravintoloissa käy kuhina, kun ihmiset istuvat terasseilla nauttien viineistä, juustoista, savustetusta kinkusta, oliiveista, simpukoista ja vaikka mistä välimerellisistä herkuista ja rento, huoleton tunnelma kutsuu hyppäämään mukaan ja antautumaan elämästä nautiskelulle. Lovranissa kiire tuntuu katoavan ja aika hidastuu antaen mahdollisuuden vain nauttia tästä hetkestä.

Rantapromenadi, joka alkaa Lovranista ja kiemurtelee rannikkoa pitkin 12 kilometrin verran aina Voloskoon saakka, on toinen Lovranin viehätyksistä. Rantapromenadilla on hieman modernimpia ravintola- ja kahvilavaihtoehtoja notkuvine jäätelöaltaineen ja upealla merinäköalalla varustetut ravintoloiden terassit eivät nekään vaikuttaneet lainkaan huonommilta vaihtoehdoilta. Rannan tuntumassa me nautiskelimme jäätelöt ja suuntasimme sen jälkeen Lovranin uimarannalle, missä Lari ja Alisa kävivät pulikoimassa ja viilentymässä, sillä sää oli tuolloin todella kostean hiostava. Pienen uimarannan ja viehättävän sataman lisäksi rantapromenadilla voi täälläkin nauttia upeasta merinäköalasta. Nähtiinpä me yksi laivalla satamaan saapunut onneaan säkenöivä hääparikin hääseurueineen.

Auringon jo laskiessa päätimme vielä autollemme palaillessa pysähtyä uudelleen vanhaan kaupunkiin ja istahtaa alas erään ravintolan terassille, jossa nautiskelimme viinilasilliset ja juustolautasen kuunnellen viereisen ravintolan ämyreistä kantautuvaa hyväntuulista musiikkia. Yhteensä 3 desiä viiniä ja valtavan iso juustolautanen, josta riitti hyvin herkuteltavaa kahdelle aikuiselle, maksoi 90 kunaa eli noin 13 euroa. Alisakin maisteli leipää, juustoa ja oliiveja, mutta totesi muun terassiväen hauskuuttamisen olevan paljon mielekkäämpää puuhaa ja niinpä hän vilkutteli ja huuteli ”bai bai” –huutojaan kaikille ympäröivissä pöydissä istuville, pyöri tuolissaan piruetteja ja sai osakseen paljon huomiota.