Polkuja

Viime tiistaina suuntasimme nokkamme jälleen kohti Rabacia ja sen vilkasta rantakatua. Ohjelmassa tällä kertaa oli Rabacin Open Air festareiden jokatiistainen sirkuspäivä, joka on osa festareiden Street Performance-ohjelmistoa. Prinsessapäivästämme Rabacista voit lukea täältä, mikäli tuo juttu on päässyt livahtamaan ohi.

Jälleen auton parkkeerattuamme suuntasimme ensimmäisenä jätskille Pingoon, mikä on saanut myös Tripadvisorilta tunnustusta useampanakin vuonna erinomaisuudestaan. Tämä paikka on siis matkailijoiden suosiossa enkä yhtään ihmettele, sillä Pingon jäätelöt ovat aivan taivaallisen ihania, joten oli sanomattakin selvää, ettei tämä jäätelöhirmu onnistunut ohittamaan Pingon jäätelöallasta tilaamatta jäätelöitä.

Festareiden nettisivuilla kerrottiin, että Cirkobalkanan sirkustaiteilijat esiintyvät ensin alkuillasta siellä täällä pitkin rantakatua ja kutsuvat ihmisiä illan huipennukseen, kabareenäytökseen, jossa esiintymislavalla yhdistyisivät laulu, tanssi, huumori ja teatteri sirkusesityksen muotoon paketoituna. Nettisivujen mukaan luvassa olisi tulielementtejä, jonglöörien taidonnäytteitä, akrobatiaa ja vaikka mitä. Ajattelimme, että tämä olisi taas aivan huippuhauska yhteinen juttu, josta varmasti Alisakin nauttisi ja emme kyllä olleet väärässä, sillä Alisa seurasi koko esityksen loppuun asti kuin naulittuna paikalleen. Kaiken lisäksi tämäkin festareiden ohjelmanumero on yleisölle ilmainen eikä mitään sisäänpääsylippuja vaadita.

Kiertelimme rantakatua odotellessamme illan esitystä ja veljenikin sai hieman tutustua Rabaciin. Alisa söi eräässä rantakahvilassa iltapalan jo valmiiksi, sillä illan esitys alkoi vasta yhdeksältä, joten ajattelimme, että iltapalan syötyään Alisa voi sitten nukahtaa rattaisiinsa tai esityksen päätyttyä autoon yöunille eikä häntä tarvitse sitten herätellä ennen aamua. Katselimme kojujen ostostarjontaa, ihastelimme veneitä ja lukuisia pikkupoukamissa olevia kalliorantoja ja huvituimme vastaan kävelevien sirkuspellejen höpötyksistä.

Esiintymislava oli aivan merenrannalla ja esitys alkoi juuri auringon laskettua illan hämärtyessä. Esityksen alkaessa katselimme samalla, miten oranssisena, kuin vasta syttymässä oleva, kuu lipui vastapäisen vuoren takaa näkyviin. Kuu nousi niin vauhdilla, että sen liikkeen pystyi silmällä erottamaan. Vain parissa minuutissa kuu oli kiskonut itsensä kokonaan esille horisontin takaa ja jatkoi kipuamistaan korkealle taivaalle luoden upean kuunsillan, joka halkoi merta vastarannalta aina meille rantavesiin saakka.

Sirkusesitys sisälsi todellakin sitä luvattua teatteria ja huumoria ja sain monet makeat naurut tarinan edetessä. Katsoimme hienoja jonglööriesityksiä, uskomatonta kehonhallintaa ja tasapainoilua sekä tanssia yhdistettynä sirkusmaiseen huikeaa venyvyyttä vaativaan parivoimisteluun ja akrobatiaan. Sitten tulikin seuraavan ohjelmanumeron vuoro, mihin napattiin kaksi avustajaa yleisön joukosta. Voimakkaita, hyväkuntoisia miehiä kaipailtiin lavalle ja ette varmasti ylläty, kun kerron, että ensimmäisenä jostain kumman syystä yleisöstä bongattiin Lari, joka vedettiin lavalle mukaan viemään sirkuksen tarinaa eteenpäin. Kaverikseen Lari sai kroatialaisen miehen, jonka kanssa he saivat pukeutua ihastuttaviin hamosiin sekä hikipantoihin ja lisäksi Lari sai päähänsä ihastuttavan peruukin. Ensin Lari ja kroatialaismies yhdessä lavalla olevan sirkustaiteilijan kanssa laitettiin valmistautumaan seuraavaan koitokseen ja he pääsivät karjumaan ulos sisäiset demoninsa puhdistautuakseen henkisesti, punnertamaan kasvattaakseen fyysistä kuntoa, etsimään taiteellista puoltaan eläytymällä perhosiksi ja kehittämään venyvyyttään letkismäisen tanssin muodossa. Kun tulevaan koitokseen oli valmistauduttu perusteellisesti ja yleisö, minä ja veljeni mukaan lukien, olimme nauraneet vatsamme kipeiksi, oli luvassa varsinainen ohjelmanumero mihin avustajia oli kaivattukin. Lavalle pystytettyyn telineeseen oli kiinnitetty nuorallakävelijän köysi, joka vedettiin toisesta päästä miesvoimin tiukalle. Seuraavaksi eräs sirkusakrobaatti käveli tällä hartia- ja hauisvoimin kannatellulla nuoralla saaden yleisöltä villit aplodit.

Sirkuksen parasta antia ja henkeäsalpaavin osio oli ilma-akrobatiaosuus, joka vaan aina saa ainakin minulla sydämen pamppailemaan ihastuksesta ja sykähdyttävien taidonnäytteiden ansiosta, sillä onhan tuo parin lakanan varassa korkeuksissa taiteilu aivan hullua puuhaa.

Sen sijaan luvatut tulielementit esityksestä jäivät puuttumaan, mikä oli pienoinen pettymys varsinkin tuolle perheemme miespuoliselle jäsenelle, joka kantaa ylpeänä lisänimeä ”pyromaani”. Luulen, että yleisen kuivuuden ja metsäpalovaroitusten vuoksi tuliesitykset oli jouduttu sivuuttamaan, ken tietää, mutta niistä huolimatta omasta mielestäni reissu Rabaciin oli varsin kannattava ja esitys oli todella hieno ja sai huokailemaan ihastuksesta, nauramaan raikuvasti ja vetämään nopeasti henkeä sykähdyttävistä hetkistä haltioituneena. Alisakin nukahti vasta kotimatkalla autoon ja sirkusesitys sai monet väliaplodit myös Alisalta, kun muukin yleisö taputti ja Alisa selvästi myös nautti omasta sirkuselämyksestään.