Polkuja

Poda-saari on Ao Nangista muutaman kilometrin päässä merellä sijaitseva pieni saari, jonne ehdottomasti kannattaa tehdä päivävisiitti, mikäli halajaa kaunista valkeaa hiekkarantaa, turkoosia vettä ja, mikä parasta, rantaa, jolla on tilaa olla ilman järjetöntä ruuhkaa. Saarelle pääsee näppärästi pitkähäntäveneillä, joille myydään matkalippuja samoin kuin meillä Suomessa bussilippuja. Ao Nangin rantakadun alkupäässä heti rannan tuntumassa on lippukoju, jonka seinään kiinnitetyssä näkyvässä kyltissä lukee isoin kirjaimin ”Longtail boat tickets”. Luukulle siispä venelippua ostamaan. Podalle kahdensuuntainen lippu maksoi 300 bahtia (menopaluu samassa lipussa) per aikuinen. Lisäksi saarella maksetaan vielä 400 bahtia per aikuinen luonnonpuistomaksua, mikä on käytössä useilla Krabin edustan saarilla ja maksulla pidetään yllä saarten palveluita ja siisteyttä. Kun lippuluukulta venelippu on ostettu, on kojun edustalla mies, joka ohjaa oikean venekuskin luo, joka vastaanottaa lipun ja opastaa veneeseen. Vene lähtee, kun siinä on vähintään kuusi matkustajaa, mutta veneitä käytetään kuin busseja Suomessa, joten meidän ei ainakaan tarvinnut odottaa yhtään, vaan pääsimme heti matkaan.

Pitkähäntäveneellä matkustaminen on miellyttävää ja Podalle matka kesti hieman alle puoli tuntia. Matkan aikana saimme parista isommasta aallosta suolaiset pärskeet kasvoille, mutta onneksi Thaimaassa, toisin kuin Suomessa, voi sanoa, että kesä kuivaa sen minkä kastelee. Thaimaassa veneissä ei ole pikkulasten pelastusliivejä, joten uimataidottomien pikkulasten liivit pakkaisin ehdottomasti mukaan kotosuomesta. Kun vene tömähti Podan hiekkarantaan, hyppäsimme kyydistä rantaveteen ja maksoimme kuskillemme luonnonpuistomaksun, joka kävi tilittämässä sen valvojalle. Sen jälkeen kuskin kanssa sovittiin noutoaika paluumatkaa varten ja kuski pyysi painamaan vielä mieleen veneen numeron, jotta löydämme paluukyydille oikean veneen luo. Mikäli oman paluukyytinsä kuitenkin missaa syystä tai toisesta, voi paluukyydin pyytää joltain muulta pitkähäntäveneen kipparilta, jolla vain on saman värinen t-paita kuin omalla kuskilla oli. Eli t-paidan väri kannattaa myös painaa mieleen, sillä se kertoo, mitä reittiä kuski liikennöi.

Podalla ensimmäisenä silmiin pistää rannan edustalla kohoava komea, aivan pystyseinäinen karstikivivuori. Saarta kiertää pitkä pätkä valkeaa hiekkarantaa ja sieltä löytyy vessat sekä pieni ravintolakioski, mistä voi ostaa virvokkeita ja grillattuja maissintähkiä hiukopalaksi. Aivan rannan tuntumassa on myös loistava mahdollisuus snorklata, sillä pinnan alla voi nähdä upeita, värikkäitä trooppisia kaloja, kuten ”nemoja”. Toinen loistava spotti omatoimisnorklaukseen kuulemamme mukaan on Koh Hong, joka sijaitsee hieman etäämpänä merellä. Koh Hongille on noin tunnin matka pitkähäntäveneellä ja menopaluulippu taisi muistini mukaan maksaa 500 bahtia per aikuinen. Hongin saarelle maksetaan myös luonnonpuistomaksu saarelle saavuttaessa kuten Podallekin. Me emme tällä reissulla Hongille kerenneet, mutta vierailu tuolle saarelle on ohjelmassa ehdottomasti sitten seuraavalla Krabin matkalla, sillä saaren valkeat hiekkarannat, piilotetut laguunit ja oivat snorklausapajat jäivät aikalailla kiinnostelemaan.

Myös Podalla omat irtotavarat kannattaa piilottaa visusti suljettuihin kasseihin ja reppuihin, sillä saarella elää myös apinayhteisö ja apinat mielellään käyvät tutkimassa uimaan menneiden turistien tavaroita syötävän ja juotavan toivossa. Pyyhkeen päälle rannalle jätetyt pikkutavarat ja etenkin juurikin ruuat katoavat nopeasti puiden latvuksiin. Meitä viihdyttänyt apina sai minut kiljumaan säikähdyksestä, kun tuo pieni arkailematon rohkelikko käveli suoraan luokseni ja nappasi roskapussin kädestäni. Sitten pieni apinavaras levitti kaikki päivän aikana kertyneet roskamme pitkin poikin maata ja tutki olisiko pussissa ollut mitään syötävää. Harmikseen varas joutui kuitenkin huomaamaan, että pussimme oli vikatikki pelkkine käytettyine vaippoineen, kosteuspyyhkeineen, servietteineen, tyhjäksi kaluttuine maissintähkineen ja tyhjine tölkkeineen. Apinan pikku näytöksen jälkeen saimme kerätä roskat maasta uudelleen samalla, kun paikalla ollut apinaa valokuvannut poikaporukka nauroi kippurassa tikahtuen hassulle tapahtumalle. Saarelle kannattaa pakata siispä mukaan muovipussi, sillä omat roskat sieltä jokainen kantaa itse pois.

Saimme vinkin ja vahvan suosituksen Podasta eräältä kaverilta, joka juuri matkaili Ao Nangissa ennen meitä ja osin meidän kanssa samaan aikaan myös. Kun kerroimme hänelle, että aikeissamme on käydä viettämässä biitsipäivää suositulla Railayn rannalla, kehotti kaverimme jättämään tuon ylihintaisen ja ruuhkaisen rannan väliin ja sen sijaan suuntaamaan huomattavasti rauhallisemmalle Podalle uimaan, snorklaamaan ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Uskoimme kaverin sanaa ja se kannatti, vaikka omakohtaista kokemusta minulle ei olekaan siitä, millainen Railay beach todellisuudessa on! Monesti parhaat matkavinkit saa kuitenkin nimenomaan kavereilta ja puskaradion sanaan kannattaa aina suhtautua mielenkiinnolla sekä kuunnellen.