Polkuja

Nyt on se aika vuodesta, kun saa kaivaa raparperireseptit kaapinperukoilta ja reseptikirjojen kätköistä taas ahkeraan käyttöön. Meillä tähän päädyttiin itse asiassa siksi, että nyt parin viikon aikana on tarkoitus pitää pakastimentyhjennystalkoot. Tarkoitus on tyhjentää pakkasesta parempiin suihin kaikki, mitä on jäljellä viime kesältä, syksyltä ja talvelta. Toissaviikolla meillä syötiin muun muassa lanttulaatikkoa! Jäljellä on vielä pari rasiallista marjoja, muutama pussillinen pätkittyjä raparperin varsia, hieman sieniä sekä pari liha- ja kalaherkkua nyt ainakin. Kaikki on tarkoitus syödä pois ennen kuin uusia satokauden tuotteita aletaan säilömään ensi talvea varten. Niinpä käyttöön pääsivät raparperit, joista valmistimme omatekoisen, ihanan, samaan aikaan kirpeän ja makean curdin. Miten tuo herkku voikin olla niin lusikoitavan hyvää! Tässä helppo raparpericurdin resepti vähillä aineksilla. Curd sopii moneen kesäherkkuun, kuten maustamaan ja täytteeksi vaikkapa leivonnaisiin ja kakkuihin.

Raparpericurd

• noin 4 dl raparperia viipaloituna (raparperisosetta tästä tulee hieman alle 2dl)
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 ½ dl sokeria
• 1 ½ rkl margariinia

Keitä raparperin paloja noin viisi minuuttia kattilassa, jotta raparperi soseutuu pehmeäksi. Mikäli koostumus on kovin paksua, lisää pieni tilkka (1-2rkl vettä). Nosta raparperit kattilasta kapeaan kulhoon/pieneen astiaan, jossa voit soseuttaa sauvasekoittimella raparperit aivan sileäksi soseeksi. Anna raparperisoseen hieman jäähtyä. Laita liedelle kuumenemaan kattilaan vesi ja valitse kattilan päälle sopiva metallikulho, jossa pystyt vesihauteessa valmistamaan curdin. Erottele kananmunan keltuainen ja vatkaa metallikulhossa keltuaisen rakenne kevyesti rikki. Sekoita vispilällä vispaten keltuaisen sekaan lämmin raparperisose ja sokeri. Vatkaa koko ajan tehokkaasti, jotta keltuainen ei jähmety lämpimän raparperisoseen vuoksi. Nosta seos liedelle kattilan päälle, jossa on vettä kuumenemassa ja sekoittele vispilällä vesihauteessa olevaa curdia 10 minuuttia. Alla kuumenevan veden ei tarvitse kiehua, mutta sen tulee olla höyryävän kuumaa. 10 minuutin jälkeen nosta kulho liedeltä ja vesihauteen päältä. Sekoita vispilällä edelleen koko ajan curdia ja lisää sekaan margariini yksi pieni nokare kerrallaan lisäten. Purkita curd puhtaaseen purkkiin ja anna sen jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi pöydällä ja siirrä se sitten vasta jääkaappiin jäähtymään lisää. Jos curdin jäähdyttää liian nopeasti kylmäksi, on vaarana, että rasva erottuu ja nousee pinnalle kerrokseksi. Curdin rakenne jämäköityy jääkaapissa, kun se jäähtyy jääkaapin lämpötilaan.

Meidän curd pääsi epäonnisen kääretortun täytteeksi. Tämä kääretorttu sai kokea kovan kohtalon ja joutui peräjälkeen ensin ivan- ja sitten naurunalaiseksi. Kääretorttupohjastamme tuli hieman liian paksu, joten pyöräyttäessämme kääretortun rullaksi, pohja ei aivan taipunut mukana, vaan halkeili parista kohdasta. Koska meillä oli juhlapäivä, halusin koristella kääretortun pursotetulla kermalla ja tuoreilla, viipaloiduilla mansikoilla. Kerma jäi löysäksi ja sitä oli liian vähän, joten ensiksi kerma valui kääretortun päältä tarjoiluvadille eikä sitä edes riittänyt koko kääretorttuun. Minä löin hanskat tiskiin ja luovutin, ei ollut minun päiväni. Lari vatkasi tarjoiluvadilta kaavitun kerman uudelleen ja sai sen pysymään kääretortun päällä joten kuten, mutta siinä vaiheessa lopputulos oli jo niin surkuhupaisa, että silmiin koski katsoa tuota tekelettä, josta vain toinen puolikas oli saanut päälleen rakoilevan pursotuksen. Kun siihen vielä lykättiin mansikat kokonaisina riviin päälle ja ne vierivät alas kääretortun päältä vetäen kermat mukanaan, niin eihän siinä voinut kuin nauraa vedet silmissä maailman rumimmalle kääretortulle.

Ruma tai ei, niin ainakin maku oli enemmän kuin kohdallaan. Kääretorttu oli täytetty kermalla sekä raparpericurdilla ja maku oli niin parahultaisen herkullinen, että ulkonäöstä huolimatta vetäisin hyvällä ruokahalulla parikin siivua jälkkäriherkkuamme hetulaan. Perfektionistin ja samalla myös visualistin luonteelleni oli kuitenkin hieman haastavaa hyväksyä se tosiasia, että kauniisti koristeltu ja täydellisesti onnistunut kääretorttu ei olisi ikimain tarjonnut näin hyviä nauruja jälkiruokapöydässä, kuin tämä epäonninen yksilö. Luojan kiitos meillä ei juhlittu kenenkään ylioppilaan ainutkertaista päivää, sillä tuollaiseen juhlapöytään ei tästä kääretortusta olisi ollut hyvällä tahdollakaan.