Polkuja

Taloprojektimme on jo todentotta edennyt niin pitkälle, että tontillemme on maanantaina kuin tyhjästä tupsahtanut talo. Taloelementit tosiaan toimitettiin maanantaiaamuna ja iltaan mennessä pystyssä seinineen ja kattoristikoineen oli meidän talo, tuleva kotimme. Oli uskomaton fiilis seisoa siinä tontilla kengät lumessa ja katsella meidän kotia, joka yhtäkkiä kuin sormia napsauttamalla oli muuttunut haihattelevasta haaveesta konkreettiseksi todellisuudeksi. Vielä vuorokausi aiemmin talon paikalla lepattelivat vain pressun liepeet tuulessa suojaten perustusta ja soraa lumelta ja pakkaselta. Mentiin vain päivä eteen päin ja edessämme oli ihka oikea talo, jonka avonaisesta oviaukosta saatoimme kurkistella sisälle ja astua varovasti taloon. Lattia jousti kenkien alla, sillä tiivistetyn sorapatjan päällä oli vain styroksilevyjä. Taskulampulla näytimme valoa ympärillemme ja kuvittelimme jo sisäseiniä paikoilleen. Mielessämme piirtelimme tyhjään tilaan pohjapiirrustustamme; tuohon tulee vessa ja tuohon sauna, tuohon tulevat makuuhuoneet ja tässä on sitten se ihana leivinuunitakkamme. Mutta ihanasta talohekumoinnista takaisin maan pinnalle mars ja tämän postauksen aiheeseen, joka nyt jo heti alkuunsa riistäytyi käsistä. Pointti tosiaankin oli se, että nyt kun talo on toimitettu tontillemme, tarkoittaa se sitä, että vihdoin ja viimein maatyöurakkamme on saatu päätökseensä ja tämän projektin varmasti pelottavimmat laskut ovat tipahtaneet postilaatikkoon. Eli miten meni maatyöurakka, se on tämän postauksen aiheena.

Maatyöt pyörivät mielessä jo tonttia etsiessämme ja talotoimittajia kilpailuttaessamme viime syksynä. Maatyöt olivat se suurin kysymysmerkki tai oikeammin ehkä huutomerkki mielessämme, jonka vuoksi emmimme ja epäröimme pitkään, uskallammeko lähteä tähän leikkiin mukaan. Jos nyt kysyttäisiin uudelleen, että rakennammeko talon, kun tiedän mitä maatyöurakka ihan oikeasti on, niin saattaisinpa painaakin peruutusnappia hädissäni. Ei minusta olisi tähän hullunmyllyyn ja aivan hirveään stressikuplaan lähtemään uudestaan. Mutta enpä tiennyt syksyllä ihan koko totuutta siitä, mitä tuleman pitää ja päätimme ottaa riskin. Talomyyjien hinta-arviot tulevista maatöistä olivat ihan mitä sattuu. Yksi heitti hatusta kymppitonnin ja toinen sanoi, että 20 000 euroa maksimissaan. Olimme siis hieman sekaisin siitä, mitä tämä osio talonrakennusprojektista tulisi meille maksamaan. Niinpä kyselimme tarjouksia useammaltakin maatyöurakoitsijalta, joista lopulta valitsimme sen urakoitsijan, joka tulisi tekemään meidän tonttimme maatyöt. Alkuun toivoin maatyöurakalle urakkahintaa eli että urakoitsija tekisi ennaltasovittuun kiinteään hintaan maatyömme tulisipa vastaan sitten mitä hyvänsä. Se olisi ollut stressivapaa tapa hoitaa tämä homma kuntoon, sillä hintalapun olisi tiennyt jo etukäteen. Pienestä budjetistamme johtuen urakkahinta ei kuitenkaan osoittautunut meille sopivaksi vaihtoehdoksi, koska silloin urakoitsija joutuu toki laskemaan tarjoushintaan varoja ihan vain sitä varten, että mitä jos jotain yllättävää tuleekin vastaan. Eihän urakoitsija voi itselleen kuitenkaan ottaa riskiä, että he joutuisivat tekemään urakan tappiolla. Niinpä me valitsimme lopulta laskutustavaksi tuntiveloituksen ja materiaaliveloituksen. Meitä laskutettiin siis tasan siitä, paljonko työtunteja kertyi ja eri materiaaleja kului maatöidemme aikana, mutta täsmällistä hintaa emme saaneet tietenkään tällöin tietää etukäteen.

Kysellessämme tarjouksia maatyöurakkaamme silmälläpitäen, saimme hyvin poikkeavia hinta-arvioita eri urakoitsijoilta. Hintahaitari oli 18 000 eurosta 30 000 euroon. Voitte arvata, kuinka paljon olisi tehnyt mieli tarttua siihen kaikkein pienimpään tarjoukseen, mutta me emme tehneet niin. Sen pienimmän tarjouksen esittänyt maatyöurakoitsija ei nimittäin vakuuttanut meitä millään muulla osa-alueella kuin houkuttelevan pienellä hintalapulla. Meille tuli kuitenkin tarjouksesta olo, että tuo hinta ei koskaan todellisuudessa tulisi toteutumaan. Lopulta päädyimme tarjoukseen, jonka hinta-arvio ilman louhintaa oli 23 000- 24 000 euroa ja tästä maatyöurakoitsijasta olimme saaneet useammankin luotettavan suosituksen alaa tuntevilta ihmisiltä. Budjettiimme kirjasimme 24 000 euroa varoja maatöitä varten ja sen jälkeen ristimme sormemme, että kalliota ei talomme alta löytyisi.

Emme tehneet pohjatutkimusta tontillamme etukäteen, koska se olisi maksanut extran 1 000 euroa ja jos kallio olisi paljastunut sijaitsevan liian lähellä maanpintaa, olisi meille joka tapauksessa tullut kulut louhinnasta ja siinä tapauksessa myös pohjatutkimuksesta. Pohjatutkimus ei siis olisi voinut kuitenkaan säästää meitä louhinnalta, se olisi vain voinut varoittaa meitä siitä etukäteen, että mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa maaperästä tiesimme ilman pohjatutkimustakin sen verran, että kallion pinta on lähellä, mutta sitä emme tienneet olisiko se niin lähellä maanpintaa, että joutuisimme louhimaan. Tiedossa olevat tiedot olivat kuitenkin riittävät rakennussuunnitelmien ja perustamistapalausunnon tekoa varten. Jätimme kallion sijainnin ja louhinnan tarpeen siis arvailujen varaan ja saisimme tietää totuuden vasta, kun kaivinkone upottaisi kauhansa tonttiimme maatöiden alkaessa.

Maatöiden ajoituksen suhteen meillä kävi maailman huonoin tuuri. Toiveeni oli koko ajan se, että maatyömme kerettäisiin tekemään ennen Meksikon matkaamme, mutta muutamat viivästykset prosessissa ajoivat meidät siihen pisteeseen, että maatöiden aloituspäiväksi kirjattiin torstai, kun kahden päivän päästä siitä lauantaina koneemme nousi Helsinki-Vantaan kentältä kohti Meksikoa. Maatyömme tehtiin pitkälti siis meidän ollessa reissussa, mutta onneksi reissussa osasin jotakuinkin olla stressaamatta siitä, mitä kotosuomessa tapahtui, vaikka saimmekin loppulomastamme aivan kauhean uutisen; talomme alla oli kallio, jonka louhinta toi meille 7 000 euron lisäkustannukset. Emme olleet osanneet varautua todellakaan näin isoihin yllättäviin kuluihin ja saimme kääntää joka ainoan säästöpossun pohjan ja sukanvarren tuossa vaiheessa, kun laskimme budjettimme uudelleen ja järjestelimme varamme niin, että edes osasta louhintalaskua voisimme selviytyä omin avuin. Eli siis todentotta, voisimme laulaa jatkossa ironisesti tuttua suomalaista laulua ”Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani”. Juuri talomme alta löytyi kallion huippu, jota olisi tarvinnut louhia oikeastaan vain noin 30 senttiä, mutta niin ohutta pintakerrosta ei ole mahdollista louhia turvallisesti, koska räjähdystä ei voisi pitää hallinnassa, vaan pintamurske kivittäisi samalla naapurienkin talot. Niinpä tontiltamme louhittiin turvallisuussyistä noin 80 senttiä, mikä lisäsi kustannuksiamme entisestään. No jatkossa ainakin talomme pysyy paikallaan, mutta sydämeni ei ole vieläkään palautunut niistä ylimääräisistä tykytyksistä ja rytmihäiriöistä eikä hengitys tunnu vieläkään kulkevan ihan tasaisesti tuon saamamme shokkiuutisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan maatyöurakoitsijamme oli kuitenkin loistava ja olen tyytyväinen valintaamme. Hänhän ei voinut tietää sitä, että maanpinnan alapuolella oli piilossa niin lähellä louhittava kallio, joten siitä en missään tapauksessa syytä maatyöurakoitsijaamme. Meillä oli vain todella huonoa tuuria. Urakan aikana meidät pidettiin kuitenkin hyvin ajantasalla siitä, mitä tontillamme tapahtuu. Saimme reissun päällekin valokuvia maatöiden edistymisestä. Saimme myös hyvin tietoa työvaiheista ja maatöiden sisällöstä aina kysellessämme. Olimmehan itse aivan noviiseina liikenteessä, joten kyseltävää meillä todella oli paljon ja tyhmistä kysymyksistämme huolimatta saimme aina asiallisia vastauksia. Vaikka maatyöurakoitsijan olisi helppoa linnoittautua kaivinkoneensa koppiin ja uppoutua vain tonttimme työstämiseen, ymmärsivät nämä kaverit, ettei tonttimme ole kuitenkaan heidän asiakkaansa, vaan me ihmiset olemme, jotka sen laskunkin tulemme maksamaan. Oli ilo tehdä heidän kanssaan yhteistyötä, vaikka tuo louhintauutinen ei minua varsinaisesti saanutkaan hymyilemään.

Kerkesimme takaisin kotisuomeen juuri, kun louhinta oli tehty ja jonkin verran pääsimme siis seuraamaan maatöiden edistymistä ja perustusten tekoa paikan päällekin. Vaikka emme oikein mitään osaakaan tontillamme tehdä, muuta kuin siivota, olemme kuitenkin olleet kaikessa mukana, missä vain olemme voineet ja päivätyöltämme olemme kerenneet. On ollut mukava itsekin päästä hieman näkemään työvaiheiden valmistumista ja oppiakin tästä projektista jotain. Talvisuojaukseen osallistuimme ja levittelimme soralle routamattoja, styroksilevyjä ja pressuja. Lopuksi nostelimme kaikkea tontilta löytyvää roinaa painoksi päälle, jottei tuuli veisi mukanaan vaivalla tekemäämme talvisuojausta. Huolellisesta työstämme huolimatta saimme kerran yhteydenoton tulevalta naapuriltamme, joka kertoi, että talvisuojauksemme on nyt tonttimme sijaan heidän terassillaan, joten ei muuta kuin korjaamaan tuulen aikaansaamat tuhot tontille. Talotoimitukseen asti ravasimme tontillamme harvase päivä tarkistamassa, että styroksit ja pressut ovat paikallaan. Hirveän stressin nimittäin nostatti myös tämä talvisuojauskin maatyölaskun ohella. Mielessä pyöri ja pyörii edelleenkin jatkuvasti kysymys, mitä jos emme onnistukaan; maapohjaan pääsee lumi ja jää ja se aiheuttaa meille lisää kuluja, kun lattiavalun aika on muutaman viikon päästä? Maatöiden aikanahan perustuksen alle ja sisäpuolelle sisätäytön aikana laitetaan uudet kuivat maa-ainekset ja talvella maa-aineksen laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kun käytettävä maa-aines on valittu oikein ja se suojataan lumelta, vedeltä ja jäältä, ei se pääse jäätymään. Tai ainakin näin minulle kerrottiin ja nyt toivon, että olemme osanneet toimia kaikkien annettujen ohjeiden mukaisesti oikein. En uskalla vielä hengähtää ja huokaista helpotuksesta. Tuuletusten aika on vasta, kun näen, että lattiaamme valetaan ja maapohja on sulana. Mutta nyt emme enää enempää voi sen asian hyväksi tehdä. Peukut pystyyn, että projekti menee loppuun asti hyvin.

Maatyöurakkamme aikana saimme tosiaan veret seisauttavia uutisia, mitä louhintaan tulee, mutta ei pahaa ilman jotain hyvääkin. Saimme nimittäin yllättyä positiivisestikin tämän urakan aikana, kun saimme tiedon, että tulevaa pihasaunaamme varten viemäriputki kaivettiin maahan valmiiksi, joten se tulee pienentämään viemäröinnin osalta kustannuksiamme sitten joskus muutaman vuoden päästä, kun olemme projektissamme niin pitkällä, että pääsemme tilaamaan saunan tontillemme. Lisäksi en ollut älynnyt etukäteen, että tontillemme vedettiin jo valmiiksi valokuitukaapeli, vaikka emme nyt muun muassa tuosta louhinnasta johtuen voi tilata kuitukytkentää operaattorilta tähän samaan syssyyn, vaan joudumme tilaamaan sen sitten hieman myöhemmin, kunhan rakentamisesta ja sitten aikanaan pihatöistä on ensin selvitty. Siinä kohtaa kuitenkin kuiturakentamisen kustannukset tulevat olemaan huomattavasti pienemmät, kun tontillemme ei tarvita maatöitä enää kuituliittymää varten, kun kuitu sinne on jo vedetty. Eli siis jotain positiivistakin, mikä tulee pienentämään joitakin kustannuksiamme lähivuosina, kun unelmamme ottaa uusia askelia. Positiivista on myös se, että urakoitsijamme pysyi antamassaan hinta-arviossa, vaikka toki tuon hinnan päälle tulivatkin vielä louhinnasta sekä louhintajätteen poiskuljetuksesta aiheutuneet kulut. Mutta tällaisia sydämentykytyksiä täällä on viime viikkojen aikana koettu ja toki tässä on monia muitakin rakentamiseen liittyviä aiheita pohdittu ja valintoja tehty rakennusluvan saamisen jälkeen, joten varmastikin lähiaikoina taas lisää juttuja on luvassa taloprojektiimme liittyen.

Pssst! Se maatyöurakoitsija, johon olemme erityisen tyytyväisiä, on muuten Hannu ja Seppo Anttonen Oy, jos jotakuta kiinnostaa tai olet vailla hyvää maatyöurakoitsijaa, jos maatyöt ovat ajankohtaisia.