Polkuja

Rakastan aamupaloja ja rakastan metsää, ja jos ne voi yhdistää samaan hetkeen, niin aina parempi. Talvisin retkeily metsässä jää meillä huomattavasti kesää vähemmälle, koska suuri osa ajasta talvisin kuluu laskettelurinteissä ja hiihtoladuilla. Talvikuljettavia luontopolkujakin kuitenkin on ja yksi löytyy Jääskelästä aivan Jyväskylän läheltä Vaajakosken ABC:n kainalosta. Jääskelän luontopolun voi kiertää eri pituisina variaatioina. Lyhimmillään reitin nuotipaikalle pääsee alle kilometrin kävelyllä suuntaansa ja pisimillään merkitty luontopolku on noin viitisen kilometriä. Reitin keskivaiheilla polku nousee kallioisen harjanteen päälle, mistä avautuu kaunis järvimaisena Päijänteelle ja reitin loppupuolella järven rannassa on nuotiopaikka.

Päätin viikonloppuna viettää muksun kanssa äiti-tytäraikaa ja sunnuntaina heräsimme aikaisin aamulla, pakkasimme aamupalan viltteineen ja istuma-alustoineen reppuun mukaan ja lähdimme heti auringon noustua kiertämään luontopolkua tarkoituksenamme syödä aamupala lumihangen ympäröimänä talvista Päijännettä ihastellen.

Luontopoluilla ei erikseen ole talvikunnossapitoa, joten toki hieman säistä riippuen voi polku olla enempi tai vähempi esillä, luminen tai jäinen. Tällä kertaa polku oli tamppaantunut viime päivien kulkijoiden ansiosta kovapohjaiseksi ollen luminen eikä liukas lainkaan. Se, että luontopolku on talvikuljettava, kertoo toki myös luontopolun suosiosta. Jääskelässäkin törmää joukkoon retkeilijöitä päiväsaikaan aivan varmasti, mutta kun lähtee liikkeelle jo heti pimeän hälvettyä, saa poluilla ja taukopaikoilla nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta aivan omassa rauhassa.

Mukana meillä kulki toki myös uskollinen retkikaveri Nala-koiramme. Nala nauttii lumesta ja luonnosta ja hän piehtaroi lumessa ja leikkii kuin mikäkin pentukoira, vaikka ikää on jo kertynyt mittariin 11 vuotta.

Päästyämme mäen laelle levitimme viltin maahan ja nostimme siihen eväämme esille sekä istahdimme istuinaluselle nauttimaan aamupalaamme. Mukaan oli pakattu tuorepuuroa mangopiltillä, kasviksilla ja homejuustolla täytettyä ruisleipää, kuumaa kaakaota, johon sulatimme minttusuklaita sekä kylmää mehua.

Ilma oli kirkas, pakkasta oli muutama aste ja eväspaikaltamme näkyi kauas. Horisontissa näkyi myös laskettelukeskus, jonka päättelimme olevan Laajavuoren laskettelukeskus. Siinä istuskellessa höyryävä kaakaomuki kädessä, tuli ajatus, että olisipas ihanaa joku kerta lähteä liikkeelle jo pimeän aikaan, niin että ennättäisi mäen päälle aamukahvitermarin kanssa katselemaan auringonnousua.