Polkuja

Korvatunturilta ja Savukoskelta jatkoimme matkaa Utsjoelle Kenesjärvelle, sillä seuraava vaellusreittimme odotti starttia jo heti seuraavana aamuna. Suunnitelmana oli patikoida Kevon kansallispuistossa Sulaojasta Kenesjärvelle Kevon kanjonin vaellus, jolle mittaa tulee noin 63 kilometriä. Kenesjärvelle saavuimme myöhään illalla sateen piiskatessa auton ikkunaa. Kenesjärven parkkialueelta löytyy puucee:t, joten majoituimme yöksi jälleen automme takaosaan. Meille oli varattu retkeilijöiden- ja autonsiirtopalvelu seuraavaksi aamuksi siten, että meidät ajettaisiin omalla autollamme Kenesjärveltä Sulaojaan noin 120 kilometrin matka, josta me sitten lähtisimme vaellusreitille ja automme siirrettäisiin takaisin Kenesjärvelle reittimme päätepisteelle.

Matka ei kuitenkaan mennyt aivan näin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti, sillä autostamme puhkesi rengas matkalla Sulaojan parkkipaikalle. Onni onnettomuudessa oli se, että autonsiirtopalvelusta vastaava henkilö oli todella ystävällinen, avulias ja pitkämielinen kanssamme. Hän ei ollut moksiskaan tapahtuneesta, vaan toimi apunamme pyyteettömästi ja hänelle tuntui olevan sydämenasia matkamme onnistumisen varmistaminen. Siinä tien varressa autoomme vararengasta alle vaihtaessamme huomasimme, että myös toinen takarengas oli aivan loppuun kulunut. Sekin tulisi puhkeamaan hetkenä minä hyvänsä eikä sillä renkaalla mitenkään ajettaisi vielä paria tuhatta kilometriä Pohjois-Norjassa ja sen jälkeen kotimatkaa takaisin Keski-Suomeen. Niinpä tämä ystävällinen apunamme toiminut herrasmies etsi meille tuttujensa avulla hyvässä kunnossa olevat käytetyt renkaat, jotka Utsjokelainen paikallinen autonhuoltoyritys vaihtoi autoomme alle sinä aikana, kun me olimme vaelluksella ja vaelluksen jälkeen Kenesjärven parkkipaikalla meitä odotti automme ehjät renkaat alla ja tästä avusta, vieraanvaraisuudesta, renkaista ja huoltotyöstä meitä veloitettiin yhteensä vain 40 euroa. En voinut uskoa todeksi kohdallemme sattunutta onnea. Tuli siinä tippa linssissä universumille lähetettyä aika monet kiitokset. Ihmiskunnassa on vielä paljon hyvää jäljellä.

Lopuksi vielä selvisi, että samainen henkilö vuokrasi matkailijoille ihanaa Kenesjärvellä joen varressa sijaitsevaa rantasaunalla varustettua mökkiä ja meiltä puuttui vielä majoitus vaelluksemme jälkeiselle yölle, joten me vuokrasimme tältä herralta kyseisen mökin ja vietimme siellä aivan ihanan vaellukselta palauttavan illan saunoen ja uiden, syöden hyvin ja nukuimme yömme kuin tukit lämpöisessä mökissä. Mutta siitä pari kuvaa vielä myöhemmin, nyt löylyistä ja lakanoista vaelluspolkujen äärelle.

Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin siis Sulaojalle ja sattuneista tapahtumista johtuen oletettavastikin hieman aikataulustamme jäljessä, mutta reitille pääsimme mieli tyynenä hyvillä mielin ja sääkin oli aurinkoinen ja lämmin. Lounaan söimme jo 2 kilometrin päässä lähdöstämme Luomusjoen taukopaikalla, sillä myöhäisestä startistamme johtuen vatsat kurnivat jo reitin alussa. Ruktajärven tuvalla 10 kilometriä myöhemmin söimme vielä välipalaksi puurot ja proteiinipatukat sekä kahvit ja yöksi suuntasimme vielä 12 kilometriä eteen päin Suohppasajan teltta-alueelle. Ensimmäisenä päivänä kilometrejä kertyi 24 kilometriä. Ruktajärven tuvalle asti maasto oli helppokulkuista ja leveäpolkuista. Tuvan jälkeen alkavatkin sitten nousut tunturien huippuja ylittäessä ja polut muuttuvat kivikkoisemmaksi.

Kevolla ei ole lupaa majoittua merkitsemättömien teltta-alueiden ulkopuolelle, joten reitti pitää suunnitella siten, että illaksi kerkeää aina karttaan merkitylle teltta-alueelle. Näin suojellaan luonnonpuiston muita alueita ihmisen vaikutuksilta ja kulumiselta. Suohppasajalla on hyvin tilaa teltoille, kota sekä puuceet. Teltan pystytettyämme ilta-auringon paisteessa laitoimme vielä ruuat kodan lämmössä ennen yöunille kömpimistä. Pitkän päivän päätteeksi teltassa nukutti todella hyvin ja aamulla vetelimmekin sikeitä pitkään. Matkaan toiseen vaelluspäivään päästiin vasta puolen päivän jälkeen.

Toisena päivänä matka jatkui kohti Fiellujohkaa, jonne Suohppasajalta oli matkaa kuutisen kilometriä. Parin kilometrin jälkeen saavutimme Kevon kanjonin ja maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat. Kanjoni avautuu patikoijan silmien eteen kaikessa majesteettisuudessaan jopa hieman yllättäen tästä suunnasta saavuttaessa ja se oli paljon suurempi kuin olin osannut kuvitella. Matka jatkui kanjonin laidoilla kohti Fiellunputousta. Maasto oli haastavaa; kivisiä polkuja mentiin ylös ja alas ja maasto oli paikoin hyvinkin jyrkkää. Kuuden kilometrin matka taittui hikisissä tunnelmissa hitaasti, mutta askel askeleelta lähestyttiin kuitenkin Fiellunputousta.

Juuri ennen Fiellujohkan teltta-aluetta on vielä joki ylitettävänä kahlaten. Reitillä jokien yli kulkee vaijerit merkityissä ylityskohdissa, ja vaijerista saa otettua tukea ylitykseen. Joen syvyys vaihtelee hieman vuodenajasta riippuen, mutta meidän ylittäessä joen vesi oli matalalla, vaikka virtaus tuntuikin nilkoissa voimakkaana. Kivet olivat liukkaita joen pohjassa ja askeleet piti asettaa huolella. Tämä oli ainoa ylitys vaelluksellamme, jonka tyttäremmekin pystyi ylittämään omin jaloin ja voi vitsit miten jännittävää 8-vuotiaalle ensimmäinen kahluu olikaan, mutta se sujui kaikilta hienosti ilman ongelmia. Ennen ylitystä pakkasimme pitkät housut ja kengät rinkkoihin, vaihdoimme vaelluskengät crocseihin, suihkutimme kosolti hyttysmyrkkyä jalkoihin, koska hyttysparvet hyökkäsivät paljaalle lämpimälle iholle välittömästi, kun riisuimme vaellushousut jaloistamme ja turvallisuussyistä avasimme rinkkojen lannevyön ja rintaremmin. Sitten ei muuta kuin ylittämään jokea, jonka kylmä raikas vesi tuntui hellivän ihanalta vaelluskengissä muhineissa varpaissa. Tämä virkistys teki todella hyvää.

Ylityksen jälkeen veimme tavarat Fiellujohkan pienelle kammille ja pidimme lounastauon. Taukomme aikana ennen matkan jatkumista kävimme myös ihastelemassa massiivisena kuohuvaa Fiellunputousta.

Fiellujohkalta matka jatkui kohti seuraavan yön yöpaikkaa eli Roajasjärveä, jonne matkaa oli vielä noin 9 kilometriä. Matka taittui edelleen rankassa maastossa, jossa mentiin tunturien rinteillä mäkiä ylös ja alas, mutta avotunturissa maisemat ovat kyllä sen arvoiset, että nuo mäet jaksaa kivuta. Sää oli sateinen ja sadeviitat jouduimme kiskomaan itsemme ja rinkkojen päälle pysyäksemme kuivana. Illalla saavuimme sateiselle, läpimärälle Roajasjärven teltta-alueelle, johon pystytimme teltan sateen piiskatessa teltan ulkokankaaseen taukoamatta. Sateesta huolimatta saimme kuitenkin nuotiopaikalle tulet viritettyä, mikä toi sateisen harmaaseen säähän mukavasti tunnelmaa ja sadekin lopulta taukosi hetkeksi, joten saimme ruokailla iltaruuat nuotion lämmössä säilyen kuivana.

Yön ajan sade ropisi lähes taukoamatta teltan ulkokankaaseen, mutta joka tapauksessa uni maistui hyvin. Aamulla sade oli tauonnut ja ripustimme teltan hetkeksi puiden välille narulle kuivumaan, jotta suurimmat vedet teltan ulkokankaasta valuivat ennen rinkkaan pakkaamista. Aamupalan jälkeen kolmas vaelluspäivä jatkui kohti Njaggaljärven teltta-aluetta, jossa oli tarkoitus viettää kolmas yö. Päivälle vaelluskilometrejä oli luvassa yhteensä noin 13 kilometriä. Roajasjärveltä matkaa jatkettuamme tulikin aika tiheään tahtiin kaksi seuraavaa kahluuta jokien yli. Näissä paikoissa vesi oli aikuisellekin ihmiselle sen verran syvää ja virtasi reilusti, että tyttäremme ylitti joet Larin reppuselässä, joten Lari teki ylitykset tuplana, koska toisella ylityksellä yli tuli rinkka ja toisella lapsi. Tällä tavoin pääsimme kuitenkin jokien yli ripeästi ja turvallisesti.

Lounasta pääsimme syömään jo 5 kilometrin jälkeen Gamajotnsuohpasajan kodalle. Kota sijaitsi korkealla avotunturin kupeessa ja ympärillä oli joka suuntaan avonaista tunturimaisemaa. Paikka oli todella kaunis, vaikka sää olikin vielä usvaisen harmaa ja ilma oli niin kostea, että sitä olisi voinut leikata. Viritimme kotaan tulet ja ripustimme hieman edelliseltä päivältä kosteaksi jääneitä retkikamoja kuivumaan naruille. Söimme hyvin ja lepäsimme hetken, kunnes matka jatkui taas kohti Njaggaljärven telttailualuetta, mihin matkaa oli vielä 8 kilometriä jäljellä.

Njaggaljärven teltta-alue sijaitsee upealla paikalla korkealla rannasta veden äärellä ja upeat tunturimaisemat kohoavat ympärillä jopa vuoristoisena maisemana. Saimme illaksi auringonpaisteen ja ennen teltan pystyttämistä viritimme teltan puiden väliin narulle kuivumaan. Samalla tuulettelimme myös ilmapatjojamme ja makuupussejamme narulla vienossa tuulessa iltapäivän kauniissa auringonpaisteessa. Nuotiopaikalle sytytimme tulen ja Lari kävi pulahtamassa raikkaassa joessa. Edellisen sateisen päivän ja yön jälkeen oli ihanaa saada huollettua kaikki tavarat täysin kuivaksi ja itsekin sai rentoutua ja levätä, koska päivälle ei kertynyt kovin paljoa kilometrejä, joten leiripaikalla olimme perillä jo hyvissä ajoin.

Neljäs päivä valkeni niinikään aurinkoisena myös. Sateet olivat menneet ja saimme nauttia kauniista säästä. Pakkasimme tavaramme ja suuntana olikin sitten Kenesjärven parkkipaikka, jossa automme meitä jo odotti. Edessä oli kuitenkin vielä yksi kahluu Beahcelavojärven kohdalla, jossa vesi oli myös sen verran syvää, että lapsi ylitti joen reppuselässä. Ylityksen jälkeen jatkoimme matkaa vielä pari kilometriä lounaspaikallemme Guoikgáhritájalle ja lounaan jälkeen vielä kuutisen kilometriä patikoimme, kunnes saavuimme autollemme. Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja hyttysetkin olivat hieman kaikonneet. Loppumatkasta maasto muuttui huomattavasti helpompikulkuiseksi, vaikka kyllä muutamia jyrkkiäkin kallioisia seinämiä saatiin vielä kivuta. Njaggaljärven jälkeen ei ollut enää kipuamisia korkeille avotuntureille vaan polku risteili enemmänkin joen tuntumassa alamaastossa.

Vaellus oli upea. Kevon kanjonin vaellus tarjoaa kaikkea, mitä retkeilijä voi kaivata; avotuntureita, upeita maisemia, vaihtelevaa maastoa, haastetta, jokien kahluuylityksiä, poroja ja hyvät fasiliteetit retkeilyyn siten, ettei retkeily pilaa ympäröivää maastoa retkeilyreittien ulkopuolella.

Autolle päästyämme siirryimmekin sitten rentoutumaan alussa mainitsemalleni autonsiirtopalvelusta vastanneen herrasmiehen vuokraamalle mökille ja tässäpä vielä kuvat tuosta keitaasta, jonne hyvin suurella todennäköisyydella palaamme joskus vielä uudestaankin.

Videon vaelluksestamme pääset kurkkaamaan Youtube-kanavaltani alla olevasta linkistä: