Polkuja

Lyngenistä Olderdalenin kautta palasimme takaisin Suomeen Kilpisjärvelle. Vuorossa oli 2024 kesälomamme viimeinen tunturinhuippu, nimittäin upea Saana, joka kohoaa aivan Kilpisjärven keskuksen kupeessa.

Saanalle kulkeva reitti lähtee Mallan luonnonpuiston parkkipaikkaa vastapäätä ajotien toiselta puolen. Reitti huipulle on 4,3 kilometrin mittainen ja kuten olettaa saattaa, menomatka sisältää reippaasti nousua ja paluumatka onkin sitten pelkkää alamäkeä. Sää oli aurinkoinen ja helteinen ja jälleen hyvien kenkien lisäksi tarvetta oli niin hatulle, aurinkorasvalle kuin juomavedellekin. Aikaa reitillä meillä kului 3 tuntia ja 15 minuuttia.

Ensimmäinen pätkä reitistä, eli parkkipaikalta Saanan kodalle, joka sijaitsee aivan Saanan juurella, on noin kilometrin mittainen ja leveä hiekka- ja kivisorapohjainen polku kulkee vehreässä tunturikoivikossa. Vastaan saattaa käyskennellä muiden retkeilijöiden lisäksi muutama porokin. Saanan kodalla on wc, joka kannattaa hyödyntää, sillä Saanalla ei muuten vessaa sitten olekaan tarjolla.

Kodalla maisema muuttuu ja tunturikoivikko loppuu, sillä Saana on kauttaaltaan paljas, kivikkoinen avotunturi. Helppokulkuinen leveä sorastettu polku jatkuu vielä parisataa metriä, jonka jälkeen alkaa jyrkät, pitkät kiviportaat ylös Saanan rinnettä. Reittiä on retkeilijöitä varten kunnostettu ja selkeytetty, sillä Saanan luonto on aiemmin retkeilyn vuoksi kärsinyt.

Kiviportaiden päättyessä saavutaan maisematasanteelle, jossa voi hetken hengähtää ja vetää happea. Maisemat alkavat avautua ja ne ovat henkeäsalpaavan upeita jo tässä vaiheessa, vaikka matkaa huipulle on vielä kosolti. Ensimmäiseltä näköalatasanteelta voi ihastella esimerkiksi Kilpisjärven kupeessa kohoavaa Pikku- ja Iso-Mallaa ja näkyypä horisontissa myös Pältsa.

Tasanteen jälkeen nousu jatkuu kallioisessa, kivilohkareisessa maastossa. Aurinkoinen, helteinen sää ja alati jatkuva nousu nostavat hien pintaan ja pistävät puuskuttamaan, mutta askel askeleelta mennään kohti huippua. Saanalla ei ole terävää huippua, vaan huippu on lättänä ja reitti huipulle kulkee Saanan loivempaa puolta pitkin, joten reittiä saa kulkea pitkästi ennen kuin huippu on näkyvissä eikä Saana paljasta huippuaan retkeilijälle kovin aikaisin. Saanan huippu on 1029 metriä merenpinnan yläpuolella ja 566 metriä Kilpisjärven pinnasta, joten nousumetrejä 4,3 kilometrin matkalle kertyy mukavasti. Näkymät ylhäältä ovat kuitenkin upeat ja nousu ehdottomasti kannattaa. Sää oli kirkas ja selkeä, joten maisema avautui huipulta kauaksi.

Alastulo olikin sitten huomattavasti vauhdikkaampi, mutta askeleensa sai asettaa kivikossa tarkasti, ettei astunut huonosti ja olisi muljauttanut nilkkojaan tai kaatunut.

Palatessamme takaisin parkkipaikalle, oli valtaisa porojen tokka vallannut tien. Autot jonottivat sekä Norjan että Suomen puolelta jonossa, koska poroilla ei tuntunut olevan kiire mihinkään, eivätkä ne väistäneet autoja, vaan olla möllöttivät tiellä pitkän aikaa ennen kuin lähtivät hitaasti valumaan sivuun metsän puolelle.

8,6 kilometrin päiväretken päätteeksi me suuntasimme lounaalle Kilpisjärven retkeilykeskukseen, jonka tarjoilemalle ruualle annan kyllä ison peukun. Ruuan päätteeksi suuntasimme Kilpisjärven hotellin rantasaunalle pesuille ja pulahdimme monen monta kertaa saunasta raikkaaseen Kilpisjärveen uimaan. Tämä oli meidän vaellusten ja retkien jälkeinen edullinen luksushetkemme, sillä saunan lempeissä löylyissä ja Kilpisjärven raikkaassa vedessä pestään pois vaelluksilta mukaan tarttuneet mudat, liat, pölyt, hiet, hyttysmyrkyt, aurinkorasvat ja savunhajut. Saunan lauteilla ja järven viileässä vedessä elpyvät niin rasituksesta väsyneet lihakset kuin jalkojen hiertymätkin sekä rentoutuu siinä samalla myös mieli ja sielu.

Saunan raikkaina ja puhtaat vaatteet päälle vaihdettuamme suuntasimme yöksi vielä rinkat selässä Tsahkaljärvelle telttaan yöksi. Polku Tsahkaljärven laavulle on noin kilometrin mittainen ja lähtee Kilpisjärven luontokeskukselta. Polku on helppokulkuista leveää sorapolkua tunturikoivikkoisessa maisemassa ja jo polulta aukeaa upeita näkymiä ympäröiville tuntureille. Tämä on itseasiassa sama polku, joka johtaisi Haltille, joten sisälläni heräsi vahva kaipuu ja haikailu takaisin Haltin vaellukselle. Jalat ja sydän olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt vain jatkaa eteen päin kohti Haltin upeaa erämaata, mutta järki ja velvollisuudentunto sanoivat, että loma on lopuillaan ja työarki odottaa taas.

Tsahkaljärveltä aukeaa kaunis tunturijärvimaisema sekä upeat näkymät Saanalle. Alueen retkeilypalveluihin kuuluvat puucee, laavu ja puuvarasto, mitkä ovat kaikkien retkeilijöiden käytössä. Lisäksi löytyy varaustupa ja -kota. Tsahkaljärvellä maasto on hyvin kivikkoinen ja paikoin kostea, joten teltalle joutuu hieman etsimään sopivaa paikkaa, mutta hyvä spotti laavun vierestä löytyi hetken tuumailun jälkeen. Iltapalaksi laavulla paistelimme vielä hodarit ja katsoimme upeaa auringonlaskua, kun aurinko painui mailleen Saanan taakse. Aamulla vielä söimme aamupalan näissä maisemissa ennen kuin pakkasimme tavaramme ja oli aika jatkaa matkaa.

Vaelluksiin ja pohjoisen luontoretkiin liittyvä kesälomamme 2024 oli tullut päätökseen ja se oli ollut kertakaikkisen upea.