Polkuja

Italiasta palasimme jo viime viikon lopulla, mutta tämä toinenkin lomaviikkomme on mennyt touhutessa, vaikkakin paljon arkisemmissa merkeissä, mutta siksi ei ole jäänyt edes aikaa kirjoitella matkan hienoja muistoja ja kokemuksia tänne blogiin. Reissusta kertyi paljon kuvia, joten laittelenpa tähän ensimmäiseen postaukseen juttua päivästämme Vatikaanissa ja myöhemmin sitten luvassa postaus muun reissun osalta.

Vatikaaniin suuntasimme heti ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänämme katselemaan Pietarinkirkkoa ja Vatikaanin museoita. Tiedossamme oli, että näille nähtävyyksille kannattaa suunnata suoraan aamupalalta mahdollisimman aikaisin, jotta välttäisi tuskaisen jonottamisen. Emme ennättäneet Vatikaaniin kuitenkaan aivan aamuvarhaisella, mutta hyvissä ajoin kuitenkin eli puoli kymmenen maissa aamulla saavuimme Pietarinkirkolle. Tuolloin aukiota kiersi jo aika pitkä jono, mutta ei mikään mahdoton kuitenkaan. Jono myös liikkuu aika vauhdikkaasti eteenpäin, vetäähän kirkko porukkaa sisäänsä sentään noin 60 000 henkilöä kerrallaan ja koska portilla on vain turvatarkastus eikä sisäänpääsymaksuja, niin ihmiset valuvat sisälle tasaiseen tahtiin. Sitä paitsi jonottaessahan on hyvää aikaa ihastella kirkkoa ja kirkon aukiota ulkoa päin. Pietarinkirkon rakennustyöt on aloitettu vuonna 1506 ja 120 vuoden rakentamisen jälkeen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1626. Jonottaessaan kirkkoon voi myös koittaa hahmottaa itselle tätä valtavaa kokonaisuutta, koska esimerkiksi aukiota kiertävän pylväikön päällä olevat 140 pyhimyspatsasta näyttävät silmään lähinnä puutarhatontuilta, vaikka ovat todellisuudessa jokainen noin 3 metriä korkeita. Kirkon julkisivun yläpuolella seisoo 13 patsasta, joista keskimmäinen on Jeesus ja hänen vierellään seisovat Johannes Kastaja ja 11 apostolia. Nämä patsaat ovat noin 6 metriä korkeita. Mittasuhteita auttaa hahmottamaan myös se, että kupolin kohdalla kirkon korkeus on suurin piirtein sama kuin Kheopsin pyramidin ja kirkon pääalttarilla sijaitsevan Pyhän Pietarin valtaistuimen yläpuolella pyhää henkeä symboloivan kyyhkysen siipiväli on 1,75 metriä vaikka se näyttää omaan silmään ruokalautasen kokoiselta. Kirkkoon mennessä kannattaa ottaa huomioon myös katolisen kirkon pukeutumissäännöt. Ovella turvamiehet käännyttävät sellaiset vierailijat pois, jotka eivät ole pukeutuneet uskontoa kunnioittavasti. Tämä tarkoittaa, että polvet ja olkapäät piiloon, niin silloin passaa mennä vierailulle kirkkoon.

Kun olimme noin tunnin verran kiertäneet kirkossa ja nähneet tarpeeksi, niin poistuimme kirkosta ja siinä vaiheessa totesimme jonon kirkkoon olevan jo tuplaten pidempi kuin silloin, kun me saavuimme jonottamaan. Joten tulipahan todettua, että onneksi oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Pienen välipalan ja juomatauon jälkeen jatkoimmekin sitten matkaa kohti Vatikaanin museoita, joiden museonähtävyyksiä on koottu 1500-luvulta lähtien. Täällä jonottomuus todella yllätti meidät, koska edessämme lippuluukulle oli oikeasti ehkä 8 ihmistä ja pääsimme lähes tulkoon pysähtymättä suoraan kiertelemään museoihin. Vatikaanin museoihin lippu maksoi 16e/aikuinen. Museoissa kiertelimme pari tuntia ja silloinkin kävimme huoneita läpi aika vauhdikkaasti. En todella ihmettele, että jollain asiantuntijalla tai museoista syvemmin kiinnostuneella ei edes yksi päivä museoiden kiertelyyn riittäisi. Nähtävää on todella valtavasti! Meille kohokohta kuitenkin oli Sikstuksen kappeli ja Raffaellon huoneet, jotka olivatkin yhtä vaikuttavat kuin mitä olimme etukäteen kuvitelleet. Poistuessamme Vatikaanin museoista jono museoon olikin venähtänyt satojen metrien mittaiseksi. Taas tuli todettua, että onneksi olimme ajoissa!

Tämän jälkeen istahdimme vielä Vatikaanissa sijaitsevaan kuppilaan välipalalle ja juomatauolle ja pienten matkamuisto-ostosten jälkeen lähdimme suuntaamaan hotellia kohti. Askelmittariin tältä päivältä kertyi noin 20 000 askelta, joten tuntui kyllä jalkapohjissa, että aika paljon oli kävelty ja seisoskeltu jalkojen päällä. Teki hyvää päästä viettämään siestaa hotellihuoneen sänkyyn ja nostaa jalat hetkeksi ylös seinälle.