Polkuja

Kymmenisen vuotta sitten olin vajaan kuukauden mittaisella matkalla Saksan maalla. Pääsin kokemaan ja näkemään reissussa mitä hienoimpia asioita ja tutustumaan ihaniin ihmisiin. Olin reissussa jalkapallon MM-kilpailujen aikaan, jotka tuona vuonna järjestettiin Saksassa. Vaikka en käynytkään katsomassa yhtään peliä missään stadionilla, niin jalkapallohuuman tunsi kyllä Saksassa ihan ilman sitäkin. Ihmiset olivat totaalisen sekaisin jalkapallosta, jalkapallolaulut soivat tauotta ja ihmiset huusivat ja tööttäilivät autoilla. Hullua meininkiä, jota on lähes mahdotonta yrittää sanoin kuvailla. Pelejä tuli seurattua kuitenkin pubeissa ja yhden pelin kävin katsomassa Frankfurtissa Main-joen rannalla valtavan isoista screeneistä. Tuollakin tunnelma oli niin huumaava, että eipä varmaan paljon hävinnyt stadionin meiningille. Reissusta jäi myös mitä herkullisimpia makumuistoja ja muistan edelleen elävästi monet ihanat ruuat mitä matkalla söin. Muun muassa lampaan jauhelihasta valmistetut lihapullat, snitselit, tomaatti-mozzarella salaatti marinoidulla sipulilla, grillattu kalkkuna, ihanat salaatit ja etenkin perunasalaatit ja sitten Flammkuchenit eli liekkipiirakat jättivät ikimuistoiset makumuistot. Saksalainen keittiö on täynnä mitä ihanampia herkkuja, joita tuon matkan jälkeen on jäänyt ikävä lukuisten jalkapallosta hullaantuneiden ihanien ihmisten lisäksi. Snitseleitä eli wieninleikkeitä meillä on valmistettu monen monta kertaa ja sitä kautta saan palata aina uudelleen makumuistoihin tuolta matkalta, mutta muita ruokia ei ole tullut aiemmin itse tehtyä. Flammkuchen on esimerkiksi sellainen ruoka, jota olin monen monta kertaa ikävöinyt, niin herkullista se oli, mutta kertaakaan ei ollut tullut mieleen valmistaa sitä itse ennen kuin nyt, kun Lari halusi päästä osaksi myös tuota makuelämystä.

Flammkuchen on peräisin Alsacesta Ranskasta, joka sijaitsee aivan Ranskan ja Saksan rajalla. Saksalaiseksi tämän ruuan tekee se, että historia on heitellyt Alsacea milloin Ranskan ja milloin Saksan hallinnon alle. Niinpä Alsacesta tulee siis myös saksalaisen keittiön perinteisiä herkkuja eikä suinkaan pelkästään ranskalaisia. Minulle flammkuchen taas tuli tutuksi Saksan reissulla, kun majailin Freiburgin lähistöillä ja Freiburghan on vain kiven heiton päässä Alsacesta myös aivan Saksan ja Ranskan rajalla, mutta Freiburg on sitten Saksan puolella. Flammkucheneita tuli siis syötyä aika monta reissun aikana ja ihastuin tuohon ruokaan ikihyviksi. Flammkuchen on tuon alueen klassikkoruoka, jota ei sovi mennä sörkkimään ja muokkailemaan. Liekkipiirakasta oli saatavilla liha- ja kasvisversio, mutta alkuperäinen on nimenomaan lihaversio. Flammkuchenissa on siis ohut, hiivaton, rapea pohja, jonka päällä on ranskankermaa, voimakkaasti suolattua ja savustettua possun lihaa sekä kevätsipulia. Mausteena pinnalle on rouhaistu hieman mustapippuria. Liekkipiirakka on alkujaan paistettu avotulella erittäin kuumassa, mutta koska meillä ei sellaista mahdollisuutta ole, niin flammkuchen paistui pizzakivellä niin kuumassa uunissa kuin mihin uunimme maksimissaan lämpenee.

Flammkucheneita Freiburgissa sai tilata pubeissa, jossa se maistui oluen tai viinin kanssa superhyvin. Liekkipiirakka tarjoiltiin pöytään erityiseltä puutarjottimelta, joka muistutti leipälapiota. Flammkuchenit olivat myös paikallisten niin sanottua nakkikioskiruokaa eli tapahtumissa ruokakojuista sai ostaa flammkuchen-viipaleita, jotka sai rohmuta hiukopalana parempiin suihin paperikääreestä illan hämärtyessä.

Flammkuchenissa käytetty liha on aivan erityistä lihaa, jollaista en ole nähnyt Suomessa myytävän. Liha on possua, mutta se on hyvin voimakkaasti suolattua ja savustettua, joten se muistuttaa etäisesti jopa hiukan meetwurstia. Liha on niin voimakkaan makuista, joten ei ihan heti uskoisi, että se on todella possua. Koska Suomesta vastaavaa lihaa ei saa, niin teimme flammkuchenin hiukan soveltaen, jotta pääsisimme mahdollisimman lähelle alkuperäistä makuelämystä. Niinpä lihaksi valikoitui puolet pekonia ja puolet kylmäsavupororouhetta ja pakko sanoa, että lopputulos on hyvin lähellä sitä herkkua, mitä sain herkutella Saksan matkalla kymmenen vuotta sitten.

Flammkuchen pohjolalaisittain (kaksi pizzakiven kokoista pyöreää liekkipiirakkaa)

Pohja

• 6,5dl vehnäjauhoja
• 1 ¾ dl vettä
• 2 kananmunan keltuaista
• 3rkl öljyä
• 1tl suolaa

Täyte (kahteen flammkucheniin)

• 300g ranskankermaa tai smetanaa
• 150g kylmäsavupororouhetta
• 140g pekonia
• kevätsipulia tai pätkä purjoa
• mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Taikinan tulee olla aika pehmeää, mutta ei kuitenkaan käteen tarttuvaa. Öljyä taikinapallo tilkalla öljyä ja kääri kelmuun. Anna taikinan tekeytyä reilu puolisen tuntia. Kaulitse puolikkaasta taikinasta pizzakiven muotoiseksi pyöreäksi leikatun leivinpaperin päälle pyöreä pizzapohjan tyylinen ohut pohja. Jos taikina meinaa tarttua kaulimeen, niin ripottele taikinan päälle hiukan jauhoja. Levitä pohjan päälle reilusti ranskankermaa tai smetanaa (150g), pororouhetta 75g, pekonia kypsentämättömänä 70g, pieneksi silputtua kevätsipulia tai mikäli kevätsipulikausi ei ole menossa niin sen voi korvata hyvin myös purjosipulilla. Ripottele pinnalle vielä hivenen rouhittua mustapippuria. Paista liekkipiirakkaa pizzakivellä 12 minuuttia. Uuni tulee lämmittää 275 asteeseen ja muistathan lämmittää pizzakiveä uunissa ensin noin 20 minuuttia ennen kuin laitat siihen flammkuchenin paistumaan, jotta kivi on kerennyt kunnolla kuumentumaan ja pohjasta tulee ihanan rapea. Flammkuchen on valmis, kun reunat ovat saaneet väriä kunnolla, mutta eivät kuitenkaan kerkeä kärähtämään. Valmista myös toinen liekkipiirakka samalla tavalla. Leikkaa valmis liekkipiirakka valmiiksi viipaleiksi ja jos liekkipiirakan haluaa nauttia, kuten paikalliset Saksassa, niin ruokajuomana nautitaan kylmää olutta tai hyvää viiniä.

Ihania saksalaisia ruokahetkiä!