Polkuja

Kerroinkin aiemmin, että Larille joulupukin tuomasta lahjapaketista paljastui pastakone. Nyt oli aika laittaa pastakone testiin ja mistäs me ensikertalaiset vaatimattomasti olisimmekaan muusta aloittaneet pastan teon opettelun kuin siitä ”helpoimmasta” eli ravioleista. Jep, tartuimme siis oikein kunnolla härkää sarvista ja näin jälkiviisaana voisin todeta, että jos vaikka olisimme aloittaneet opettelun spagetista tai nauhapastasta ja valmistaneet sille hyvän kastikkeen ennemmin kuin siitä juurikin vaikeimmasta mahdollisesta eli täytetystä pastasta. Toisaalta, aloittamalla vaikeasta saimme kyllä lyömättömän vinkkilistan tulevia pastakokeilujamme varten, sillä raviolit kouluttivat tekijöitään todella.

Vaikka tässä pastakokeilussa oli kaikki katastrofin ainekset valmiina katettuna tarjottimelle, niin me kuitenkin jotenkuten pyristellen suoriuduimme. Aikaa hommaan kuitenkin kului rutosti enemmän kuin mitä sitä oli varattu ruuan valmistamiseen ja pastaa valmistaessani mieleni valaisi syvä ymmärrys italialaisia kohtaan. Ensimmäisenä ymmärsin heidän rakkautensa viinejä kohtaan. Minäkin rakastuisin lähtemättömästi jos valmistaisin pastaa päivät pääksytysten. Toiseksi ymmärsin italialaisten päivällis- ja illallisannosten annoskoot. Jos ihan todella käyttäisin kaiken liikenevän energiani monen tunnin ajan pastan valmistamiseen ja käsin muovaisin erikseen valmiiksi joka ainoan suupalan, niin kyllä minäkin söisin kuin mielipuoli, kun viimein sen aterian nenäni eteen saisin. Ja niinhän minä söinkin.

Pastareseptejä postailen kunhan me kehitymme pastan valmistajina, mutta yhdessä asiassa onnistuimme jo aivan tajuttoman hyvin, etten sanoisi että jopa kympin arvoisesti, nimittäin pastataikinan valmistuksessa. Perinteinen italialainen pastataikina syntyy kahdesta raaka-aineesta: durumvehnäjauhoista ja kananmunista. Jauhojen on ehdottomasti oltava durumvehnäjauhoja, sillä tavallisista leivontaan tarkoitetuista vehnäjauhoista ei pastataikinaa synny, vaikka kuinka toivoisi ja rukoilisi. Jokaista sataa grammaa jauhoja kohden taikinaan tulee yksi kananmuna. Kananmunien olisi hyvä olla huoneenlämpöisiä, tällöin taikinasta tulee parempi. Me teimme pastataikinaa esimerkiksi 600 grammasta jauhoja ja kuudesta kananmunasta. Sillä määrällä ruokkii helposti kuusi nälkäistä suuta. Pöydälle mitataan haluttu määrä jauhoja ja jauhojen keskelle tehdään isohko kuoppa, johon rikotaan munat. Ensin munien keltuaiset rikotaan ja sitten munien sekaan aletaan pikku hiljaa sekoittamaan reunoilta jauhoja. Kun kaikki jauhot on sekoitettu munien kanssa sekaisin, alkaa armoton vaivaaminen. Hyvää pastataikinaa vaivataan käsilihakset armoa huutaen ja maitohapoilla kärvistellen puoli tuntia. Tämän jälkeen taikinan annetaan levätä 15 minuuttia, jonka jälkeen pastan teko voidaan aloittaa. Valmista pastakoneella sellaista pastaa kuin haluat ja pastan maun kannalta on ehdottoman tärkeää, kuten italialaiset sen sanovat, että pasta keitetään yhtä suolaisessa vedessä kuin Välimeri. Vinkki! Samasta pastataikinasta syntyy tuorepasta myös perheen vauvalle, sillä pastataikinaan ei tule suolaa. Vauvan pastan voi sitten erikseen keittää suolattomassa vedessä ja tarjota vauvalle sopivin lisukkein.

Me täytimme raviolit täytteellä, johon tuli ricotta-juustoa, pekonia, aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä, mustapippuria ja suolaa. Täytteestä tuli todella hyvänmakuinen. Raviolin valmistuksessa teimme kuitenkin kaksi virhettä. Ensimmäinen oli se, että meidän raviolityynyt olivat aivan liian isoja. Toinen virhe oli se, että ladoimme valmiit raviolit lautaselle päällekkäin, joten nehän tarttuivat toisiinsa kiinni, kun taikinaan tuli kosteutta täytteestä. Kun sitten keitimme pastan kypsäksi, niin osa tyynyistä oli takertunut yhteen ja tyynyjen turhan iso koko hieman hankaloitti kypsennystä. Takertumisesta johtuen myös osa tyynyistä rikkoutui kypsennyksen aikana. Joka tapauksessa lautaselle saatiin isot annokset herkullista raviolia, jolle valmistimme vielä kastikkeen kermasta ja hollandaise-kastikepohjasta, jota oli pakkasessa valmiina. Kastikkeeseen tuli hollandaise-kastikepohjan lisäksi kanaliemimaustetta, suolaa ja mustapippuria. Valkoviininen kermakastike sopi todella hyvin raviolin kaveriksi ja ravioliannos maistui kyllä mukisematta. Tosin, jotta kokeilu olisi mennyt ihan putkeen, niin ruuan olisi ollut hyvä olla valmiina kaksi tuntia aiemmin ja hieman vähemmällä vaivalla, sillä vauvan touhutessa ympärillä näin pitkä pastan valmistus meinasi jo saada hermot kireälle ja nälkäkänkän valloilleen. Seuraavalla kerralla tiedämme ainakin hankkia lapsenvahdin ja aloittaa pastan valmistuksen kahdeksalta aamulla, jotta syömään ehkä päästään viideltä iltapäivällä. Joka tapauksessa vaikka projekti oli haastava ja koimme sekä hankaluuksia että onnistumisia, niin ymmärrän hyvin miksi käsin valmistettua tuorepastaa ylistetään maasta taivaisiin. Se todella on äärettömän herkullista jopa silloin, kun kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä.