Polkuja

Vihdoin ja viimein pääsen sanomaan tämän eli nyt tiedämme osoitteemme, johon ensikesänä heinäkuussa suuntaamme. Kroatian lomakaupunkia pohdimme pitkään ja meille sopivan majoituksen löytyminen ei sitten lopulta ollutkaan ihan niin mutkaton juttu kuin olin ajatellut. Voit käydä lukemassa aiempia ajatuksiani lomakohteestamme postauksesta ”Lomakaupunkipohdintaa”. Tuolloin olimme kaikista ihanista Kroatian merenrantakaupungeista saaneet supistettua vaihtoehtomme kahteen. Opatija vaiko Pula? Lomakaupungin suhteen meillä oli tietyt kriteerit, joiden tulisi täyttyä lomakohteessamme. Koska Nala matkustaisi mukanamme, kohteen tulisi olla koiran kannalta mielekäs ja siellä tulisi ehdottomasti olla koiraranta Nalan vesileikkejä varten. Perheenä rakastamme liikkua luonnossa, joten toivoimme lomakohteeltamme vehreyttä ja nimenomaan sitä, että luonto olisi lähellä ja aivan siinä ympärillä. Lomakaupungin tuli olla turvallinen ja suhteellisen rauhallinen, sillä matkaseurueeseemme kuuluisi arkajalka koiruus ja yksivuotias lapsi. Mitkään bilekeitaat eivät siis olleet meidän juttumme lainkaan. Lomakaupungin tuli olla sijainniltaan sellainen, että sieltä olisi helppo tehdä päiväseltään retkiä, joita olimme suunnitelleet tekevämme. Päiväretkiä haluamme tehdä muun muassa Kroatian kauniille saarille sekä kiehtoviin kansallispuistoihin ja ehkäpä myös paikalliselle viinitilalle. Myös jonkinlainen ”päivä merellä”-tyyppinen veneretki olisi aivan ihana. Retkien, rantojen, vehreyden ja turvallisuuden lisäksi kriteerejämme olivat muun muassa ravintolatarjonta. Minä ehdottomasti haluan syömään useampaankin herkkuja notkuvaan kalaravintolaan ja muutenkin lomalla ollessamme ihan joka päivä emme varmastikaan valmista ruokaa itse, joten on hyvä jos valinnan varaa lähialueilla hyvistä ravintoloista ja paikallisten suosimista trattorioista löytyy, jotta joka kerta ei tarvitse samassa paikassa syödä. Toivoin myös, että kaupungilla olisi tarjota historiaa ja kulttuuria, sillä perheestämme etenkin minä olen kiinnostunut myös näistä seikoista.

Hyvin äkkiä tulikin selväksi, että meille täydellinen lomakaupunki löytyisi Istrian niemimaalta. Sieltä meille suositeltiin Pulaa sekä Opatijaa, jotka olivat kaupunkeina hyvin erilaisia tutustuttuamme niihin paremmin, mutta kumpikin tuntui vastaavan kaikkiin toiveisiimme prikulleen. Sitten alkoikin pitkä majoituksen metsästys ja ennen kuin lopullinen lomakotimme vihdoin löytyi, kerkesimme käymään läpi monia vaihtoehtoja. Listasimme paperille loma-asunnolle asettamiamme vaatimuksia. Mitään mahtipontisen prameaa emme tarvitsisi, mutta tietyt fasiliteetit tuli täyttyä, koska kaksi kuukautta on kuitenkin jo pitkä aika asua, mikäli asumus ei miellytä. Etsimme kaksiota, jossa olisi olohuoneesta, ruokailutilasta sekä keittiöstä erillinen makuuhuone. Keittiössä tuli olla pienen perheen päivittäiseen ruuanlaittoon sopivat fasiliteetit, kuten liesi, jääkaappi, mikro, ruuanlaittovälineet sekä astiat. Asunnossa piti olla myös oma sisäänkäynti sekä oma kylpyhuone ja wc. Sanomattakin on selvää, että lemmikkien oli oltava sallittuja ja pihalta pitäisi löytyä grilli. Muuten menisivät grillausintoilijalta eli Larilta lomapasmat aivan sekaisin. Asunnosta piti löytyä jonkinmoinen ulkotila, kuten oleskelutilaa pihalla, terassi tai parveke. Ulko-olemukseltaan asumuksesta oli tultava siisti ja viihtyisä fiilis ja tietysti hinnan oli mahduttava määrittelemäämme budjettiin. Asunnon oli oltava myös alueella, josta löytyy järkevän etäisyyden päästä kauppa sekä muutamia ravintoloita.

Ystävämme kautta Pulan esikaupunkialueelta ensi alkuun järjestyikin meille aivan ihana majoitus puutarhoineen ja aurinkotuoleineen. Hintakin oli varsin edullinen ja varaus tuosta majoituksesta tehtiin ilomielin. Hetkeä myöhemmin kävikin kuitenkin ilmi, että asuntoon sai tulla vain pienikokoiset lemmikit, jotka olivat alle kahdeksan kilon kokoisia. Lisäksi jos Nala olisi tämän pienikokoisuuden kriteerin täyttänytkin, olisi lemmikistä peritty vielä lähes kolmensadan euron lisämaksu sopimamme vuokran päälle. Niinpä meidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi perua tuo ihana majoitus ja aloittaa jälleen uudelleen lomakodin etsintä.

Päätimme vaihtaa alueeksi Opatijan seudun, jota yhtälailla ellei jopa enemmän oli suositeltu perheellemme. Laitoin sähköpostia lähemmäs kymmenestä varteenotettavasta loma-asunnosta. Seuraavaksi nokkamme oli näyttämässä jo kohti Rijekaa, joka on satamakaupunki reilun kymmenen kilometrin päässä Opatijasta. Sen rauhallisesta ja viihtyisästä kaupunginosasta löytyi asunto, joka oli aivan ihana. Maalaisromanttinen, ihastuttava sisustus veti puoleensa. Huoneet olivat tilavia ja asunnon 60 neliöön mahtuikin kaksi makuuhuonetta, olohuone sekä keittiö ja tämän lisäksi upea kesäkeittiö puutarhassa. Asunnon ainoa miinus oli aavistuksen turhan suolainen hinta. Ihastuimme kuitenkin kauniiseen asuntoon ja teimme asunnosta varauksen. Juuri ennen varausmaksun maksamista vuokraisäntä sattui kuitenkin mainitsemaan, että olettehan tietoisia, että koira ei sitten voi jäädä asuntoon yksin ilman valvontaamme. No voihan nenä! Emmehän me tietenkään joka puolelle koiraa voisi reissussa ottaa mukaamme. Miten koiran kanssa kolmenkymmenen asteen helteissä muka onnistuisi kauppareissut, ravintolakäynnit ja muut menot, jonne koira ei ole tervetullut mukaan eikä niissä lämpöasteissa koira todellakaan voisi odotella autossa? Keskustelimme vielä tästä asiasta vuokraisännän kanssa ja hetken mietittyään hän kuitenkin antoi hieman vastahakoisen oloisena luvan jättää koira yksinään asuntoon. Meidät tämä tilanne sai kuitenkin epäröimään, sillä emme haluaisi myöskään olla koko lomamme ajan liian tarkan syynin ja suurennuslasin alla koiramme vuoksi. Aloimme siis taas katselemaan hieman uusia vaihtoehtoja, jonne ihan oikeasti koko meidän seurueemme olisi tervetullut.

Seuraavaksi saimme vinkkiä eräästä loma-asunnosta, josta otetut kuvat olivat upeita. Harmiksemme siellä oli jo sen verran täyteen buukattua ensi kesäksi, ettemme olisi saaneet sieltä yhtäjaksoista majoitusta koko kahdeksi kuukaudeksi, mutta tämä ihana nainen osasi vinkata meille naapuristaan, jolla voisi olla meille toivomamme kaltainen asumus tarjolla. Sinne siispä vielä seuraavaksi laittamaan viestiä ja sieltähän vihdoin ja viimein meidän majoitus löytyikin. Korkealta vuorenrinteeltä Opatijan ja Ičićin yläpuolelta, josta avautuisi upea maisema koko rannikon ylle, löytyi viihtyisäksi sisustettu asunto makuuhuoneella, olohuoneella ja viimeisen päälle nykyaikaisella keittiöllä. Lisäksi käytössämme olisi jacuzzi sekä puuhiiligrilli ja viihtyisät piha-alueet aurinkotuoleineen. Tällä kertaa varmistin aivan kaiken mieleeni tulevan juurta jaksaen. Olinhan jo parin edellisen loma-asunnon kohdalla saanut melkoisen perusteellisen koulutuksen asunnon vuokraamisesta ja kaikista yksityiskohdista, mitkä pitäisi varmistaa ennen kuin kaupat lyödään lukkoon. Kuuluuko sopimaamme hintaan verot, sähkö, vesijohtovesi, parkkipaikka, langaton internet, jacuzzi, grilli, pyykinpesukoneen käyttö, koiran majoittuminen ja niin edelleen? Varmistin, että saahan koira olla asunnossa myös itsekseen. Kun kaikkiin kysymyksiin saimme vihreää valoa ja hintakin sopi budjettiimme, niin ei muuta kuin virtuaalikättä päälle ja varausmaksu maksuun. Nyt meillä on lomakoti ja se on aivan ihana. Pääsen muuten syömään myös ne Ičićin satamaravintolan taivaisiin asti kehutut simpukatkin lomallamme! Opatija, en malta odottaa, että näemme!

Olemme siis matkustamassa noin 12 000 asukkaan urbaaniin merenrantakaupunkiin pohjoiseen Kroatiaan Istrian niemimaalle. Opatija sijaitsee lämpimän Adrianmeren rannalla ja on tunnettu Istrian niemimaalle tyypillisestä vehreästä luonnostaan. Kaupunki on myös Kvarnerin kuuluisin ja samalla vanhin lomakohde. Opatija on kroatiaa ja tarkoittaa apottiluostaria. Kaupunki onkin saanut nimensä sen kuuluisimman maamerkkinsä mukaan eli 1400-luvulla rakennetun benediktiiniläisluostarin, joka kantaa nimeä Opatija Sv. Jakova (=Abbey of Saint Jacob). Kroatialle puhtaat merivedet ovat hyvin tyypillisiä ja Opatija Rivierankin rannoilla liehuu useampia sinilippuja puhtaiden vesien merkkinä. Opatijasta, kuten monesta muustakin Kroatian rantakaupungista, löytyy myös koirille hyvin varustetut koirarannat. Opatijasta löytyy myös kauppahalli, joka on ruuanlaittajan unelmakeidas, sillä kauppahallista löytää tuoreet, vastapoimitut hedelmät sekä vihannekset ja juuri merestä pyydetyt kalat sekä muut elintarvikkeet. Opatija sijaitsee loistavalla paikalla, sillä sieltä tekee helposti päiväretkiä vaikkapa Cresin, Krkin tai Brijunin saarille, päiväseltään kerkeää vierailemaan Plitvicen kansallispuistossakin tai voi vaikkapa lähteä tutustumaan roomalaisten jälkeensä jättämään historian havinaan Pulaan. Istrian niemimaalla on myös lukuisia muita mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka ovat vierailemisen arvoisia ja pullollaan nähtävää ja koettavaa, kuten vaikkapa Rovinj ja Poreč. Italiakin on lähes kivenheiton päässä, mikäli haluaa käydä Italian puolella vaikkapa romanttisessa Venetsiassa tai kulttuurien sulatusuunissa Triestessä.

Postauksen kuvat sain Mirjana Škurolta, joka meille tästä majoituksesta vinkkasikin, mistä lopulta tuli lomakotimme ensi kesäksi kahden kuukauden ajalle. Kuvat ovat napsittu vuoren rinteeltä sieltä, minne mekin olemme majoittumassa. Kroatiassa on tällä hetkellä myös talvi ja sielläkin on ajoittain maa saanut lumipeitteen, joten luonto ei ole sielläkään juuri nyt vihreä, mutta silti nuo maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat! Ensi kesänä pääsen ihastelemaan tuota uskomatonta maisemaa ja vetämään keuhkot täyteen mereltä puhaltelevaa ilmaa! Kesällä vuorten rinteet hohtavat smaragdin vihreinä vehreän, rehevän luonnon ansiosta ja turkoosi meri kimaltelee aivan kuin sen pinnassa kelluisi miljoonia kultahippuja, kun auringonsäteet heijastelevat veden pinnasta. Voisiko parempaa enää olla?

Thank you for beautiful pictures, Mirjana Škuro!