Polkuja

Ruotsista palailimme kotiin sunnuntaina ja saldona auringossa kärähtäneen niskani lisäksi oli läjä vaateostoksia Alisalle, muutamat karkki- ja viinituliaiset, valtava vuori likapyykkiä, satoja valokuvia muistikortilla ja pää täynnä ihania muistoja ja kokemuksia Alisan ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Kuvia tosiaan tuli napsittua niin valtavasti, että vaikka karsin kuvat kymmenesosaan ja valitsen vain parhaimmat ja ihanimmat muistoja herättävät otokset, niin materiaalia tänne blogiin riittää useamman postauksen verran. Aloitetaan siispä siitä reissumme pääkohteesta eli Kolmårdenin eläinpuistosta.

Kuten aiemmin kerroinkin, on Lari käynyt taaperona 30 vuotta sitten jättämässä Kolmårdeniin tutit kissanpennuille ja minulle taas ihanat Kolmården-muistot on jäänyt vierailustani kyseisessä eläinpuistossa lapsena veljeni ja kummieni kanssa. Alisalle vierailu oli kuitenkin ensimmäinen. Kun alkukeväästä mietimme matkakohdetta keväälle, tuli aika nopeasti idea lähteä Kolmårdenin eläinpuistoon, sillä Alisa rakastaa katsella eläimiä ja silittää sekä koskettaa niitä. Eläimet saavat Alisan hymähtelemään, huudahtelemaan, osoittelemaan sormella, ihmettelemään, kikattelemaan, nauramaan ja taputtamaan käsillään. Eläinpuistovierailu olisi siis varmasti juurikin passeli reissukohde meille ensimmäiseksi perhelomakohteeksi ja Ruotsissa on myös monesti paljon paremmat ja lämpimämmät säät kuin Suomessa. Varsinkin tänä vuonna osoittautui todella fiksuksi vedoksi lähteä etsimään lämpimämpiä celsiusasteita Ruotsista hieman etelämpää kuin jäädä hytisemään Suomen hyytäviin kevättuuliin.

Viiden päivän lomastamme vietimme Kolmårdenissa kaksi päivää ja ostimmekin suoraan kahden päivän liput eläinpuistoon. Kolmården on valtava paikka ja siellä tuntuu olevan loputtomasti nähtävää, joten yhdessä päivässä ei kerkeä kuin juoksemaan puiston läpi pää kolmantena jalkana ja niska hiessä, tuskin näkemään mitään, koska mihinkään ei ole aikaa pysähtyä ja siinä hätäillessä ja säntäillessä jää kaikki kiva kokematta ja vastineeksi saa vain rakot kantapäihin kiitokseksi siitä päättömästä höntyilystä ja hikoilusta. Niinpä viisasta on varata yksi reissupäivä enemmän ja antaa aikaa itselle tutustua puistoon ja katsoa rauhassa. Meillä oli puhelimessa ensimmäisenä päivänä sporttracker päällä ja se laski, että kuljimme eläinpuistossa ensimmäisenä päivänä lähes kymmenen kilometriä. Emmekä me pitäneet kiirettä mihinkään, koska tiesimme, että meillä on vielä toinenkin päivä aikaa. Kahden päivän aikana olemme siis kävelleet lähes parikymmentä kilometriä puistossa. Todellakin suosittelen siispä varaamaan aikaa kiertelyyn sekä jalkoihin hyvät kengät!

Eläimistä saa kaikista eniten irti ruokailuaikoina. Niinpä mekin kysyimme etukäteen Kolmårdenin nettisivujen chatista eläinten ruokinta-aikoja, jotta osaisimme ajoittaa vierailumme kunkin eläimen luo otolliseen aikaan. Ruokailuaikaan eläimet ovat esillä, vilkkaita ja touhukkaita ja silloin niitä katsellessa eläimen näkee paljon luonnollisemmassa olotilassa. Chatista me saimme linkin Kolmårdenin ruotsinkielisten sivujen ohjelmatietoihin, mistä kaikki näytös-, aukiolo- ja ruokinta-ajat selvisivät. Kävimme katsomassa aikataulujen perusteella muun muassa petolintu-, hylje- ja delfiiniesitykset. Sen lisäksi kävimme katsomassa muun muassa tiikerien, elefanttien, mangustien, Etelä-Amerikan eläinten sekä savannin eläinten (jotka toivat välittömästi mieleen Leijonakuningas-elokuvan savannit) ruokintaa ja voin ehdottomasti suositella suuntaamaan kunkin eläimen luo ruokinta-aikaan. Apinat eli gibbonit, gorillat ja simpanssit kävimme katsomassa pariinkin kertaan emmekä osuneet ruoka-aikoihin paikalle, mutta nuo vekkulit veijarit ovat niin touhukkaita muutenkin, että niitä voi ihan hyvin käydä katsomassa mihin aikaan vain. Mangustien luo osuimme itseasiassa sattumalta niiden ruokinta-aikaan. Ennen kuin ruokinta alkoi, olivat mangustit koloissaan piiloissa yhtä mangustia lukuun ottamatta, joka nökötti vahdissa pesäkolojen päällä hiekkakumpareella pää pystyssä tähyillen lajityypillisesti ympärilleen petojen varalta. Aika laihaksi olisi siis jäänyt mangustien katselu, mutta kun ruokinta alkoi, niin alkoi aitauksessa myös hulvaton kuhina. Aitaukseen heiteltiin paljon eläviä ötököitä ja pienet mangustit loikkivat ja singahtelivat vikkelästi saaliidensa perään metsästäen päivän ateriaa.

Tiikerit suuntasimme katsomaan aikalailla heti ensimmäisenä saavuttuamme eläinpuistoon ensimmäisenä päivänä ja tiikerit olivat todella touhukkaita, kun ruoka-aika lähestyi. Nämä kaverit olivat todellakin paikalla ruoka-aikaan eivätkä varmasti missanneet lihaisaa välipalaansa! Alisa pälpätti tiikereille panssarilasin läpi taukoamatta. Rattaista kuului vain pa-pa-pa-pä-pä-pä ja Alisa osoitteli tiikereitä innoissaan. Lari pääsi tuijottamaan tiikeriä aivan silmästä silmään puolen metrin etäisyydeltä ja vaikka välissä lasi onkin, niin huikealta tuollaisen pedon kohtaaminen silmätysten silti tuntuu noin lähietäisyydeltä.

Petolintushow oli huikea. Lintuja lennätettiin yleisön päiden yli aivan lähietäisyydeltä niin, että välillä saattoi melkein tuntea siipien kärkien hipovan päälakea linnun liitäessä ylitse. Huuhkaja oli hieman nyrpeällä tuulella ja sen lentelyt jäivät hieman lyhyeksi, mutta mahtavalta huuhkajakin elävänä näyttää levittäessään siipensä ja esitellessään itsensä koko pituudessaan ja leveydessään. Myös Alisa katseli lintujen menoa ja vauhtia silmät ymmyrkäisinä hämmästyksestä. Hän huudahteli ja taputti esitykselle innoissaan.

Kävimme katsomassa myös hylje- ja delfiiniesityksen Marine Worldissa. Esitykset olivat todella viihdyttäviä, mutta itse tykkäsin siitä näkökulmasta myös, mikä esityksissä tuotiin voimakkaasti esille eli ympäristönäkökulma; sen mitä roskaaminen ja vesistöjen saastuminen aiheuttavat meriasukeillemme ja miten hylkeitä ja delfiinejä hukkuu kalastajien verkkoihin. Esitykset pistivät siis myös miettimään omaa panosta, mitä ympäristöasioihin tulee. Jokainen voi omilla valinnoillaan kantaa kortensa kekoon, jotta tällä maapallolla olisi kaikilla hyvä olla ja elää, niin ihmisillä kuin eläimilläkin, maassa ja vedessä. Delfiiniesitys herkisti minut myös lähes kyyneliin. Esitys oli muutenkin tunteikas ja todella intensiivinen, mutta sen lisäksi palasin muistoissani Meksikoon ja niihin hetkiin, kun siellä uimme Larin kanssa Simba- ja Odysseia-delfiinien kanssa. Tuli kova ikävä takaisin Meksikoonkin, sillä sielläkin on moni ystävä jo odottelemassa seuraavaa reissuamme niille nurkille.

Eksoottisten eläinten joukkoon mahtui myös tutumpiakin lajeja. Eläinpuistosta löytyivät myös sudet, nalleperhe ihanine, leikkisine karhunpentuineen, ilvekset ja villisiat. Karhun pääsimme myös sattumalta näkemään aivan lähietäisyydeltä, sillä eksyimme vahingossa vierailijoiden kävelyreitiltä eläinpuiston huoltotielle ja sitä pitkin tulimme karhuaitauksen takapuolelle, jossa valtavan kokoinen karhu oli suorittamassa päiväjumppaansa ketarat kohti taivasta sojottaen ja katseli meitä aivan verkkoaidan toiselta puolelta.

Kotieläinpihalla puolestaan Alisa pääsi hieman silittelemään lampaita ja vuohia ja mahtuipa joukkoon pari ihastuttavaa kiliäkin. Alisaa jännitti, kun lammas haisteli Alisan kättä aivan läheltä ja vuohi ei ollut moksiskaan, kun pieni taapero kävi taputtelemassa pepulle. Minusta oli ihanaa, että kaikki eläimet eivät olleet aitojen takana, vaan kotieläinpihalla nämä tutut maatilan eläimet olivat siinä ympärillä ihan vapaasti ja ne saivat tulla tutustumaan meihin ja me saimme silitellä niitä. Alisa nauttii valtavasti eläinten läsnäolosta ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olemisesta.

Kerkesimme myös toisen päivämme lopulla Bamse maailmaan, josta löytyy Bamseteatteri sekä huvipuistolaitteita pienille ja vähän isommille lapsille. Pienen lapsen kanssa päivän saisi aivan helposti kulumaan ihan pelkästään Bamse maailmassa käymättä edes eläinpuiston puolella. Alisa oli kuitenkin suurimpaan osaan laitteista vielä aivan liian pieni, mutta Larin kanssa Alisa kävi pyörivissä hunajapurkeissa ja yritti syöttää siellä Larille käpyä, minkä oli löytänyt ja napannut mukaansa juuri ennen kuin heidän vuoronsa tuli mennä hunajapurkkien kyytiin. Sen lisäksi kävimme pitämässä hieman hauskaa vesisuihkujen kanssa, mitkä nousivat maasta ohuina vesipatsaina. Heilauttelin Alisaa vesisuihkujen ylitse ja Alisa sai vilvoitella koko päivän kuumissa kengissään hikoilleita varpaitaan viileässä vedessä. Tuntui tuo touhu muutenkin olevan Alisasta varsin mieluisaa ja naurattavaa puuhaa.

Hotellivinkki vielä lopuksi. Me päädyimme varaamaan huoneen Norrköpingistä parin kymmenen kilometrin päästä Kolmårdenista. Huoneen hinta oli ehkäpä puolet siitä, kuin Kolmårdenin hotellin ja autolla matka hotellilta eläinpuistoon ja toisin päin taittui parissa kymmenessä minuutissa. Majoituimme Comfort Hotel Norrköpingissä, joka oli oikein siisti ja viihtyisä ja huoneen hintaan sisältyi aamupalabuffet, jossa oli satsattu paljon muun muassa ekologisiin luomutuotteisiin. Hotelli sijaitsi aivan keskustan tuntumassa. Hotellilta voi varata autopaikan hotellin omalta maksulliselta parkkipaikalta, mutta aivan hotellin kupeesta löytyy myös kaupungin ilmainen parkkipaikka, jossa meidän automme yöpyi ja vieläpä tosiaan veloituksetta. Lämmin suositus ehdottomasti siispä tästä hotellista.

Päätimme jo matkalla ollessamme, että Kolmårdeniin on ehdottomasti palattava taas muutaman vuoden päästä, niin ihana tuo paikka on ja Alisa nautti olostaan eläinpuistossa silmin nähden. Ehkäpä seuraavalla kerralla Bamse maailmastakin saa enemmän irti, kun Alisa on hieman isompi.