Polkuja

Vielä riittäisi yhden postauksen verran reissukuvia Ruotsin matkaltamme. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on nimittäin vierailumme Tukholmassa sijaitsevaan Perhostaloon eli Fjärilshusetiin. Fjärilshuset ja sen yhteydessä sijaitseva Haga Ocean eli yksi Pohjoismaiden suurimmista haiakvaarioista sijaitsee Solnassa Hagaparken-puistossa, jonka kupeesta löytyy myös Haga Slott –palatsi, jossa kruununprinsessa Victoria perheineen asustelee.

Mietimme jonkin aikaa, mitä Tukholmassa viimeisenä reissupäivänämme tekisimme, sillä meillä olisi muutama tunti aikaa käydä katsomassa jotakin ja lounastaa ennen kuin laivamme lähtisi satamasta. Mielessä pyöri muun muassa Skansen, Gröna Lund, Junibacken, Ruusupuutarha ja Victorian sekä Danielin rakkauspolku. Tukholmassa on aivan valtavasti mielenkiintoista nähtävää ja valinnanvaikeus on todellakin suuri, kun yrittää valita vain yhden kohteen, missä käydään. Skansen, Gröna Lund ja Junibacken karsiutuivat pois vaihtoehtojen joukosta siksi, että meillä oli vain 2-3 tuntia aikaa käytettävissämme ja siihen piti sisältyä vielä lounaskin, joten ajattelimme, että nuo paikat vaatisivat ehdottomasti enemmän aikaa ja niissä muutenkin voisi olla mukava vierailla sitten, kun Alisa on hieman vanhempi. Sitten Lari keksi Fjärilshusetin ja tietäen kuinka paljon Alisa tykkää katsella eläimiä, kiilasi perhostalo minun mielessäni romantisoimani ruusupuutarhan ihanan kauniissa miljöössä nautitun hitaan lounaan ja rakkauspolkukierroksen ohi vauhdilla. Niinpä siis Tukholman vierailukohde oli selvillä; Fjärilshuset ja Haga Ocean.

Fjärilshusetiin ja Haga Oceaniin pääsee samalla lipulla ja nämä nähtävyydet sijaitsevat saman katon alla. Liput maksoivat meiltä aikuisilta yhteensä kolmisen sataa kruunua ja alle 4-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. Yksi huomionarvoinen seikka on se, ettei perhostaloon tai Haga Oceaniin saa mennä lastenrattaiden kanssa. Toisaalta kävellen lapset saavatkin paikasta paljon enemmän irti, kun saavat itse kiertää ja katsella. Olin kuvitellut paikan hieman isommaksi etukäteen, mutta perhostalo olikin suhteellisen pieni ja kompakti sademetsä isossa kasvihuoneessa. Tämä ei kuitenkaan haitannut lainkaan, nimittäin 1-vuotias taaperommekin jaksoi hyvin kävellä perhostalon ympäri useampaankin kertaan.

Jos hätäilemällä paikan kiertäisi, niin talo olisi katseltu läpi kymmenessä minuutissa, mutta silloin kyllä jää kaikki näkemisen arvoinen näkemättä. Perhoset nähdäkseen pitää hidastaa vauhtia ja antaa katseen kiertää kaikessa rauhassa puun rungoilla, lehtien pinnoilla, värikkäissä kukissa ja maassa hiekalla ja kiveyksillä. Kun antaa katseen hidastua ja tarkastella rauhassa, niin yhtäkkiä perhosia näkee joka puolella ja valokuvattavaa riittäisi loputtomasti. Siinä seisoskellessa kostean trooppisessa, lämpimässä ilmastossa pääsee näkemään perhosten kosiolentoja, kun ne liehittelevät toisiaan, näkee miten perhoset pyrähtelevät ilmaan ja laskeutuvat taas seuraavalle kukalle tai lehdelle ja ruokailevat tarjolla olevia hedelmiä. Perhostalossa elää jopa 700 eri perhoslajia, mutta läheskään kaikkia ei edes kerkeä näkemään yhdellä vierailulla. Me saimme kulutettua Perhostaloa ja Haga Oceania kiertämällä, lounastamalla ja jätskit nauttimalla kaiken aikamme, mitä meillä olikin käytettävissä.

Vieressä sijaitsee myös valtava haiakvaario, jonka hämyisässä valaistuksessa ui haita ja muita meren kaloja. Vierailumme aikaan Haga Oceanissa oli jokin asiantuntijan pitämä esittelykin akvaariosta ja haista, mutta koska esitys oli ruotsinkielinen, jäi se meiltä ymmärtämättä ja muutenkin Alisa oli tässä paikassa erityisen kiinnostunut perhosista, joten hait vilkaistiin aika nopeasti, kun taas palattiin perhostalon puolelle. Ruotsia ymmärtävälle haista kertova esitys olisi kyllä ollut varmasti mielenkiintoinen, sillä asiantuntija selitti sellaisella intensiteetillä ja eläytyi juttuunsa niin voimakkaasti, että tuon miehen ääni kohosi välillä lähinnä kiljuvaan falsettiin. Se kuulosti hauskalta ja mietin, että voiko kukaan oikeasti akvaariohaista olla todella noin innoissaan ja inspiroitunut. Hän oli ja hyvä niin, olipahan ainakin eläväinen ja mieleenpainuva esitys.

Perhostalo ja haiakvaario osoittautuivat todella hyväksi parin tunnin vierailukohteeksi ja etenkin lapsen kanssa, sillä lapsen ilo ja into, kun hän katselee hämmästellen perhosten tanssia, on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa, mikä saa rinnassa rakkauden tunteen läikähtämään. Paikassa oli myös oikein passeli kahvila ja varsin maistuva lounas (söimme lihapullia ja muusia), mikä maistui koko sakille. Tarjolla oli myös syöttötuoleja, mikro lapsen ruuan lämmitykseen ja pienelle lapselle sai ruokajuomaksi maitoa, vaikka sitä ei tiskissä suoraan myynnissä ollutkaan. Rattaita varten oli varattu vaunuparkki, mihin lapsen rattaat sai jättää. Lämmin suositus.