Polkuja

Blogihiljaisuudesta olettekin voineet arvata, että perhe Tammilehto on siirtänyt asemansa Suomesta hieman etelämmäs aurinkoisempiin ja helteisempiin maisemiin. Lähdimme kotoa matkaan viime perjantaina ja vaiherikkaan matkan, johon mahtui muun muassa yhdet ylinopeussakot ja pieni neuvotteluhetki puolalaisen poliisikaksikon kanssa sekä sydämen pysäyttävä tienpätkä, jolloin jo hetken toivoin, ettemme olisi matkaan lähteneetkään, päätteeksi saavuimme eilen loma-asunnollemme tänne Kroatiaan. Palataan ajokertomuksiin sekä matkamme majoituspuoleen myöhemmin sillä ne ovat jo ihan omat tarinansa ne.

Matkatavarat on jota kuinkin purettu muutamia viimeisiä kapsäkkejä lukuun ottamatta ja asetuttu taloksi. Ensimmäinen kauppareissu lähimarkettiin on tehty ja jääkaappiin on hankittu ruokatarpeita, joilla pääsee lomanvietossa näppärästi alkuun ennen kuin suuntaamme ottamaan haltuun Rijekan torit huomenissa. Lomanaloitushan hoituu muutamilla grillattavilla lihoilla, salaattitarpeilla, oliiveilla, suolaisella fetalla ja ihanan täyteläisellä mozzarellalla sekä hedelmillä. Feta ei täällä ollut hinnalla pilattu, sillä tuore, pehmeä feta tiskistä ostettuna maksoi 19,90 kunaa kilolta (tosin se oli 50 prosentin alennuksessa, mutta normaalihinnallakaan hinta ei ole suolainen). Ostamallemme 282 gramman palalle kertyi siispä hintaa 5,61 kunaa. Pyöristettynä 7 kunaa on yhden euron. Ei laisinkaan paha hinta, joten voitte arvata, että feta ainakin kuuluu erottamattomasti ruokavalioomme seuraavat kaksi kuukautta.

Asuntomme on varsin kelvollinen loma-asunto jacuzzeineen kaikkineen ja viihdymme täällä lomamme ajan varmasti paremmin kuin hyvin. Itse asiassa saapuessamme asunnollemme ja nähdessämme sen ensimmäistä kertaa reaktio oli positiivisesti yllättynyt. Olin kuvien perusteella kuvitellut asuntomme pienemmäksi, keittiö oli varusteltu keskivertoa paremmin, asunnossa oleva ilmastointilaite oli positiivinen yllätys näillä helteillä, sillä asuntomme on miellyttävän viileä ja onhan tämä asuntomme aivan upeassa miljöössä, sillä postauksen kuvat ovat tästä ihan meidän kotikulmiltamme, mihin olemme tänään tutustuneet. Herätyksestämme huolehtii joka aamuiset kirkon kellotapulin korviahuumaavat kumahdukset ja kilkatukset vaatimattomasti noin 50 kertaa, sillä asummehan aivan kylämme kirkon kupeessa. Älämölö alkoi 5:50 ja toistuu joka aamu. Heräsimme meteliin niin yllättäen, että Alisakin meinasi pompata sänkynsä laitojen yli silkasta säikähdyksestä. Tästä viisastuneena siispä jatkossa nukumme yömme ikkunat ja ovet kiinni!

Mutta tällaisia ensitunnelmia ja palataanpa asiaan taas, kunhan me hieman saamme vedettyä henkeä. Vielä hivenen tuntuu siltä, että kehomme ovat kyllä päässeet perille, mutta mieli on vielä matkalla tänne upeaan lomakohteeseemme. Odotellaanpa siispä, että tuo hidas sielukin kerkeää paikalle, niin aletaan asettumaan.