Polkuja

Slovenian vinjetti oli sen verran tyyris (15 euroa seitsemältä päivältä), että ajattelimme hyödyntää tuon voimassa olevan vinjetin ja heti loman alkuun tehdä ensimmäisen visiittimme jollekin nähtävyydelle nimenomaan sitten Slovenian puolelle. Alle 70 kilometrin päässä lomakodistamme Slovenian puolella sijaitsee kuuluisa Postojnan tippukiviluolasto, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja se oli kirjattuna meidänkin listallemme nähtävyyksistä, jotka haluamme nähdä. Olihan luolaa tituleerattu yhdeksi maailman kauneimmista eikä syyttä. Lisäksi ajankohta sopi meille siinäkin mielessä hyvin, että heti lomamme alkuun ensimmäiselle viikonlopulle kotikulmillemme täällä Veprinacissa osui Učka 2017 rallit, joten osa teistä oli suljettuna viikonlopun ajan, kotikulmat kuhisivat ralli-ihmisiä ja joka nurkka, tien varsi ja nurmialueet oli parkkeerattu tupaten täyteen katsojien autoja ja avonaisesta ikkunasta kantautui ralliautojen tehokkaiden moottoreiden rouhea möyrintä, kun ralliautot ottivat mittaa toisistaan Učka vuoren kapeilla kiemuraisilla vuoristoteillä. Niinpä me suuntasimme Sloveniaan.

Tippukiviluolan lippuhinnat ovat aika suolaiset, mutta toisaalta eipä tuolla luolalla joka vuosi tai edes joka kymmenes vuosi tule vierailtuakaan, joten kerrankos sitä sen lipun maksaa ja luolasto tarjosi hengästyttävän kaunista nähtävää kyllä joka euron edestä. Koska Alisan kanssa ei voi käyttää tunteja jokaisen mahdollisen näyttelyn kiertämiseen, valitsimme ainoastaan luolastokierroksen ja jätimme tällä kertaa väliin Predjaman linnan, valonäyttelyn ja Vivariumin (näyttely luolastossa elävistä eläimistä/eliöistä). Aikuiset maksoivat lipuistaan 25,80 euroa per nuppi ja pikkulapset (muistaakseni alle 6-vuotiaat) pääsivät sisään yhdellä eurolla. Koiria ei voi ottaa luolakierrokselle mukaan, mutta niille oli varattuna varjosta isoja, tilavia, korkeita koiranhäkkejä vesikupeilla varustettuna. Häkeistä varmastikin peritään jokin maksu, mutta meillä sellaiselle ei tällä kertaa ollut tarvetta, sillä Nala oli jäänyt päiväunille lomakotiimme. Auton parkkeerauksesta veloitettiin kiinteä taksa ja se maksoi 5 euroa. Parkkilippua ei kannata jättää autoon, sillä parkkeeraus maksetaan sisäänpääsylippuja ostaessa lippuluukulle. Luolajunassa lastenrattaita tuskin saa edes kuljettaa (en kyllä varmistanut asiaa), sillä ahdasta tulee, joten lapsille, jotka eivät jaksa itse kävellä kierrosta läpi, kannattaa mukaan varata esimerkiksi kantoreppu tai –liina. Alisa on vielä niin kevyt, että hän keikkui vuoroin minun ja vuoroin Larin lonkalla luolastokierroksen ajan ja viihtyi siinä yllättävän hyvin. Ehkäpä luola oli Alisastakin aika jännä ja mielenkiintoinen paikka. Liput ostettuaan seuraavaan lähtevään junaan (lähdöt tasatunnein) juna vie noin kahden kilometrin matkan läpi upean luolaston, jossa tippukiviluolan katto hipoo välillä päälakea ja välillä ympärille aukeaa valtavat luolat, joiden katoista roikkuvat metrien mittaiset valtavia jääpuikkoja muistuttavat tippukivet. Iholla saattaa tuntea kylmiä värähdyksiä, kun katosta tippuu silloin tällöin kylmä vesipisara. Luolassa kävellään ylös alas kulkevaa valettua betonipolkua pitkin puolitoista kilometriä; kierros on opastettu ja valitsemamme englanninkielinen opastus oli todella sujuvaa ja helposti ymmärrettävää englantia ja opas oli asiansa osaava. Luolassa voi hengittää raikasta, viileää ilmaa ja aistia kylmän kosteuden, joka kiiltelee kallioseinämilläkin. Seinämissä kimaltelevat myös kiteet, jotka välkkyvät valon osuessa niihin aivan kuin kallioseiniin olisi upotettuna satoja pieniä timantteja. Takaisin lähtöpisteeseen ulos luolastosta mentiin myös junalla tuo parin kilometrin matka ja tullessa näki myös vilauksen luolastossa kiemurtelevasta Pivka-joesta.

Luolasto on todellisuudessa yli 20 kilometriä pitkä ja siellä elää muun muassa elinvoimainen sokeiden Olmi-salamanterien yhdyskunta. Ympäri vuoden luolaston sisällä lämpötila pysyy samana, noin kymmenessä plusasteessa. Luolaan kannattaa siis ottaa pitkähihaista mukaan, vaikka näin kesähelteellä pieni puolentoista tunnin viilennys maan alla onkin ihan tervetullutta vaihtelua. Luolasto on syntynyt aikanaan, kun luolasto oli vielä merenpohjaa miljoonia vuosia sitten, nyt luolan läpi kulkee enää vain pienehköksi kutistunut Pivka-joki ja meri on aikojen saatossa vetäytynyt.

Tippukivimuodostelmista voi kuvitella kaikenlaista, kun vain päästää mielikuvituksensa laukkaamaan. Tiedättekös, samalla lailla kuin pilvissä taivaalla voi nähdä mitä tahansa kuvioita ja muotoja, kun antaa mielikuvituksen vapaasti muokata nähtyä maisemaa. Tippukivimuodostelmista yksi näyttää kamelilta, toinen jäätelötötteröltä, kolmas Pisan kaltevalta tornilta ja rypäs pieniä muodostelmia puutarhatonttuarmeijalta. Luolastossa ei ole ikkunoita, mutta miljoonia vuosia sitten veden jumala Ahti ilmeisesti halusi kotiluolaansa silti verhot, sillä osa tippukivimuodostelmista on muodostunut luolaston seinämää alas kauniisti valuviksi, aaltoileviksi ja ohuiksi liuskoiksi ikään kuin siinä hulmuaisi mummon mökin pitsiverhot. Toisessa paikassa taas tippukivilonkerot ovat ruskeasävytteisiä ja näyttävät siltä kuin katosta yläpuolellamme olisi roikkunut satoja käärmeitä. Tippukivien väritys vaihtelee vitivalkoisesta punertavien, ruskeiden ja vihertävien sävyjen kautta lähes mustaan ja väritys tekeekin luolastosta todella eläväisen ja vaihtelevan. Välillä tuntuu kuin olisi kuninkaallisten hohtavan puhtaissa marmorisaleissa ja toisinaan olo on kuin kummituslinnassa tai vampyyrien kartanoissa. Myös junamatkan aikana tämän upean vaihtelun pääsee kokemaan elävästi.

Paikan päällä ravintoloissa on turistihinnat ja esimerkiksi yhdestä crepistä pelkästään saa pulittaa 3,5 euroa. Tässä siispä ravintolasuositus meiltä. Luolastolta kannattaa lähteä etenemään moottoritien suuntaan ja ajaa Postojnasta muutama kilometri kohti Ljubljanaan vievää moottoritien liittymää. Aivan liittymän vieressä on ilmailuklubin ravintola Aero pub, jonka tunnistaa pellolla olevista purjelentokoneista sekä isosta Aero club-kyltistä. Ruoka oli hyvää, ihmisiä tuli ja meni vauhdilla, sillä ruoka keittiöstä tuli nopeasti ja palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Paikka tuntui olevan todella suosittu ja meiltä tulee myös suositus tälle ravintolalle. Vauvan purkkiruuan lämmitys onnistui vaivatta ja lapselle oli tarjolla syöttötuoli. Henkilökunta puhui hyvää englantia ja menu oli myös englanniksi. Pizzat olivat herkullisia ja hinta varsin sopuisa. 17 eurolla sai kaksi pizzaa, Larille radler-oluen ja minulle kokiksen. 45 minuutissa olimme kaikki syöneet ja maksaneet ja jälleen takaisin tien päällä.