Polkuja

Viikon mittaisilla ulkomaan matkoilla, jotka suuntautuvat etelän paratiisirannoille, voi hyvin käydä tuuri, että lomaparatiisissa koko loman ajan taivas hohtaa sinisenä ja aurinko lämmittää lomalaisia pilvettömältä taivaalta koko loman ajan. Kun on reissussa pidempään, pääsee näkemään paljon kattavamman otannan paikallisista sääilmiöistä. Jokainen päivä ei olekaan samanlainen. Me olemme täällä saaneet todistaa muutamaa ukkosrintamaa, lukeneet uutisia mittavista metsäpaloista, jotka ovat vaivanneet eteläisempää Kroatiaa, ja nyt viimeisimpänä näillä meidän kulmilla aivan Rijekan tuntumassa ja Krk-saaren ympäristössä on maata vavisuttaneet pienet maanjäristykset. 

Kun taivaanrantaan hiipivät mustanpuhuvat tummanharmaat ukkospilvet, jotka hiljalleen peittävät koko taivaankannen ja sulkevat sisäänsä vuoren huiput, ei puhuta ihan samanlaisista ukkosista, mihin Suomessa olen tottunut. Ukkosen saapuessa juostaan pihalle nostamaan kaikki maasta tai seinistä irti oleva sisälle suojaan. Puutarhapöydät ja -tuolit, ulkona kuivuvat pyykit ja uimakamppeet ja kaikki muukin irtain nostetaan myrskyltä turvaan. Ukkosen aiheuttamia tuhoja minimoidakseen myös jacuzzin töpseli irroitetaan pistokkeestaan ja samoin sisällä esimerkiksi ilmastointilaitteen töpseli irroitetaan. Ukkonen jylisee vuoriston seinämässä kunnioitusta herättävästi ja rintama iskee salamoita melkoisella ryskeellä, edellisestä rintamasta raportoitiin jopa 350 salamaa minuutissa. Myös tuulet yltävät puuskaisina myrskylukemiin. Ensimmäisen näkemämme ukkosrintaman mukana meinasivat lähteä naapuriltamme ikkunankarmit ulkoportaikosta, mutta onneksi myrsky laantui ennen pahinta tuhoa ja naapurimme sai kiinnittää vanhat karmit takaisin paikoilleen. Edellisessä myrskyssä puolestaan toiselta naapuriltamme myrskytuulen mukana lähti pieni puutarhapöytä ja ikkunasta katsoimme, miten pöytä kieppuili kevyenä tuulen mukana kattojen yli. Puolisentoista viikkoa sitten täällä riehunut ukkonen jyräytti salaman aivan tähän meidän viereen kirkkomäen kupeeseen ja siitä tuli vahinkoa meillekin. Jysäytys oli korviahuumaavan kova ja tuntui kuin koko talo olisi pompannut ilmaan salaman voimasta. Olin Alisan kanssa päiväunilla ja makuuhuone oli pimeä, kun ovi oli suljettu ja säleet ikkunan edessä pimentämässä. Siitä huolimatta tuo salama valaisi ikkunasäleikön raoista huoneemme hetkeksi aivan kirkkaaksi; niin kirkasta täällä ei ole edes kattolampun ollessa päällä ja päivänvalon tulviessa sisään avoimesta ikkunasta. Salama rikkoi myös kiinteän netin jakamon, jonka korjausta odotimme kaksi päivää ja kun jakamo saatiin korjattua huomattiin, että ukkonen oli rikkonut myös asuntomme nettireitittimen, joka sekin piti lopulta vaihtaa uuteen ennen kuin saimme netin taas toimintaan. Samainen ukkosrintama oli peittänyt myös tästä meiltä linnuntietä vain parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Plominin lumivaippaan ja katsoimme uutisista kuvia, miten Plominissa heinäkuussa aurauskalusto putsasi teitä paksun lumipeitteen alta taas ajokelpoiseksi. Ei uskoisi, että näillä leveysasteilla heinäkuussa on käyttöä aura-autoille. Ukkoset myös katkovat puita ja repivät niistä oksia mennessään ja rankat vesisateet sekä merenpintaa nostattava myrsky aiheuttavat tulvia, jotka ovat vahingollisia rakennuksille ja viljelyksille sekä tietysti aiheuttavat vaaraa eläimille ja ihmisille. Meitä eivät ole tulvat vielä ainakaan vaivanneet (onneksi). Sadevesi on pyrkinyt sisään ainoastaan falskaavista ikkunankarmeista, joissa myrskytuulikin ulvoo ja vislaa kiitettävästi, ja ikkunaa jouduttiin tilkitsemään ensin pyyhkeillä ennen kuin ymmärrettiin vetää ikkunasäleiköt suojaksi.

Hurjien ukkosten lisäksi täällä on tosiaan nyt parin viime päivän ajan puhututtanut maanjäristykset, jotka eivät tälle alueelle kuitenkaan ole mikään uusi juttu, sillä olemmehan Kroatiassa, mikä sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella. Maanjäristysten keskukset ovat olleet Kvarnerinlahdella Krk-saaren tuntumassa ja järistykset tähän mennessä ovat olleet hyvin pieniä ja vain juuri ja juuri tavalliselle pulliaiselle havaittavissa maan tärähtelynä ja matalana jyrinämäisenä äänenä. Järistykset ovat yltäneet hädin tuskin kolmeen richteriin ja niistä ei ole ollut vaaraa asukkaille tai matkailijoille. Minä en vielä tuota tärähtelyä tai jyrinää ole edes huomannut, mutta mielenkiinnolla seuraan uutisia asian tiimoilta ja tietysti toivon, etteivät järistykset tuosta yltyisikään. Meillä raportoitujen järistysten aikaan on ilmennyt pieniä muutaman sekunnin mittaisia sähkökatkoja ja se onkin oikeastaan ainoa seikka, miten järistykset meille ovat näkyneet.

Luonnonilmiöiden lisäksi kaikki ei suju kuin Strömsössä aina muutenkaan. Myös keittiössä sattuu ja tapahtuu, kun on kyse uudesta maasta ja raaka-ainerepertuaariin ilmestyy aivan uusia raaka-aineita, mistä pitäisi saada ruoka aikaiseksi. Näin kävi yhden kalakokeilumme kanssa. Rijekan kauppahallissa mietimme, mitäs kalaa sitä tällä viikolla ostaisi. Olen surkea tunnistamaan edes Suomesta tuttuja kaloja saati, kun kalatiskit ovat täynnä vieraita merikaloja ja kroatiankielisistä nimistä on vielä vähemmän ymmärrystä kuin suomenkielisistä nimistä. Päädyimme ostamaan meille ”small tuna” -nimikkeellä markkinoidun kalan. Eihän tonnikalamainen kala voisi olla muuta kuin herkkua? Vai mitä? Voi kuinka väärässä olimmekaan. Valmis paistettu kalafilee lautasella ei kutsunut syömään ulkonäkönsä puolesta. Se ei näyttänyt tonnikalamaiselta herkulta vaan ennemminkin koiran kertaalleen oksentamalta. Päätin kuitenkin maistaa ja se maistelu jäi siihen yhteen haarukalliseen. Kala maistui karmealle. Ajateltiin että no sinne meni rahat hukkaan, mutta annetaan Nalan syödä kala, jotta ei tarvitse rahalla ostettua ruokaa roskiin heittää ja Nalahan varmasti tykkääkin. Nala söi kalan näennäisen hyvällä ruokahalulla, mutta oksensi sen samantien. Nauroimme kippurassa, vedet silmissä ja vatsat kipeinä ajatukselle, että nyt tuli niin onnistunut kalavalinta, että koirakin oksentaa sen sisuksistaan. Kokeilin vielä toisella kalafileellä seuraavana päivänä, mutta sama toistui, Nala oksensi myös tuon kalafileen. Jäi siispä meidän taloudessa ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun ostimme ”small tunaa” missään muodossa. Sitä ei testatusti voi syöttää edes koiralle ja resepti ei taatusti päädy tänne blogini reseptiarkistoon. 

Blogissa tosiaan elämästä välittyy yleensä vain se ruusuinen puoli, missä kaikki on ihanaa, kaunista, sommiteltua ja tarkoin harkittua. Kuvat ruoka-annoksista ovat herkullisia ja maisemat henkeäsalpaavan upeita. Todellisuus ei kuitenkaan aina mene niin ja välillä tulee vettä niskaan, taivas ryskää salamoista ja lautaselle päätyy ruoka-annos, joka ei kelpaisi edes ongelmajätteeksi. Nyt puolestaan jännitämme huomisaamun säätilannetta, kun tarkoituksena olisi lähteä yksityisveneellä merelle viettämään mukavaa meripäivää, mutta osa sääpalveluista lupaa melkoisia ukkosmyräköitä aamuksi. Onneksi meitä ei sentään sitten ukkosen keskelle laiteta seilaamaan, vaan huonon tuurin sattuessa saamme vaihtaa venevarauksemme toiselle päivälle.