Polkuja

Kuukausien pohdinta sen osalta, että rakennammeko uuden vai ostammeko valmiin talon, on vihdoin päättynyt. Jo jonkin aikaa olemme tienneet, että meidän perheelle ainoa, oikea ratkaisu loppujen lopuksi oli päätyä rakentamaan. Tai jos nyt tarkkoja ollaan, niin me itsehän emme tule rakentamaan puuvajaa ja roskakatosta monimutkaisempia rakennelmia, eli siis tilaamme talomme muuttovalmiina talopakettina ja yritämme toimia tämän työmaan sirkustirehtööreinä ja maksumiehinä ammattilaisten tehdessä varsinaisen työn.

Omakotitalo on ollut haaveenamme jo useamman vuoden ajan. Muutimme nykyiseen asuntoomme keväällä vuonna 2014, juurikin siitä syystä, että se mahdollisti meille säästämisen tulevaa omakotitaloa varten. Tässä asunnossa pystyimme säästämään hyvän summan sukan varteen ja tämän käsirahan turvin meille aukesi mahdollisuus asuntolainaan. Aiemmin olimme haaveilleet omakotitalon ostamisesta, mutta viime kevään korvalla mieleen alkoi hiipiä yhä vahvemmin ajatus talon rakentamisesta. Kävimme tuolloin katsomassa ensimmäistä tonttia, joka oli vielä paksujen keväthankien peitossa. Mitäs jos rakennuttaisimmekin juuri meille suunnitellun ja meidän tarpeisiimme sopivan kodin? Siitä asti suunnitelmissamme käsi kädessä kulkivat rakennussuunnitelmat sekä talon ostaminen ja kartoitimme mahdollisuuksiamme molempiin vaihtoehtoihin. Talojen lisäksi katselimme tontteja ja käytyämme katselemassa tyhjinä paistattelevia maaplänttejä ympäri Jyväskylää, meille selkeni hyvin nopeasti, miten rajaisimme sen alueen, jolla haluamme tulevat vuotemme asua. Me päädyimme siihen ratkaisuun, että emme haluaisi siirtyä nykyiseltä asuinalueeltamme kovin kauaksi. Talon tai tontin olisi oltava sellaisella etäisyydellä nykyisestä kodistamme, että lapsen ei tarvitse vaihtaa päiväkotia muuttomme vuoksi.

Teimme listoja siitä, millainen meidän perheen talon tulisi olla, oli se sitten meille rakennettu tai valmiina markkinoilta bongattu. Toivelista oli aika nopeasti hyvin selkeä. Halusimme kompaktin kokoiselle tontille kompaktin kokoisen talon, jossa olisi meille tilaa riittävästi, mutta ei turhia neliöitä lämmitettäväksi, siivottavaksi ja ylläpidettäväksi. Tärkeää oli hyvin suunniteltu pohjaratkaisu. Halusimme myös miettiä asumiskustannuksia, sillä emme halunneet maksaa esimerkiksi riistohintaisesta lämmityksestä. Molemmat olimme viehättyneet puutaloista ja aika nopeasti totesimme, että yksikerroksinen talo olisi meidän juttu, sillä halusimme tiloilta yhtenäisyyttä. Kompaktit neliöt ripoteltuna kaksikerroksiseen taloon olisi helposti saanut talon tuntumaan ahtaalta, kuten on nykyisen kaksikerroksisen rivitaloasuntomme laita. Talon olisi oltava alle 10 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta ja työpaikoistamme, sillä emme missään tapauksessa halunneet kauas Jyväskylästä. Halusimme asua hyvien ja nopeiden kulkuyhteyksien päässä ja taloja sekä tontteja valikoidessa tämä kriteeri nousi itseasiassa yllättävänkin tärkeäksi loppujen lopuksi meille molemmille.

Kävimme katselemassa myynnissä olevia taloja ja teimme syksyn mittaan jopa tarjouksen yhdestä talosta. Talokaupat kuitenkin kaatuivat siihen, että myyjä hylkäsi tarjouksemme, sillä talokaupan ehtona meillä oli valesokkelin kuntotutkimus tavallisen kuntotarkastuksen lisänä. Tuolloin jokseenkin harmitti, että talokaupat menivät sivusuun, sillä talo oli kaunis puutalo juuri meille sopivilla neliöillä ja tiloilla varustettuna ja piha oli viihtyisä. Nyt kun rakennussuunnitelmamme ovat jo pitkällä, ei tuo talokaupan kariutuminen enää harmitakaan yhtään, sillä nyt kun tiedämme, mitä olemme rakennusprojektimme myötä saamassa, niin olisimme tuon talon myötä jääneet paitsi monesta. Bussipysäkki olisi ollut kilometrin päässä, kun se nyt on lähes tonttimme vieressä ja öljylämmityksen sijaan saamme nyt taloomme maalämmön ja näin ollen huomattavasti pienemmät asumiskustannukset. Itse asiassa juurikin tuon talokaupan kaatuminen aiheutti alkusysäyksen rakennusprojektillemme. Sen jälkeen päätös oli selvä; emme löytäisi asuntomarkkinoilta sellaista taloa, josta unelmoimme, siihen hintaan, mitä olemme valmiit maksamaan, vaan aina joutuisimme jostakin kohtaa tekemään kompromisseja, jotka saattaisivat alkaa muuton jälkeen harmittamaan. Päätimme siis hetkeksi sysätä markkinoilla myynnissä olevat talot syrjään ja katsoa, kantaisivatko siipemme rakennushankettamme ajatellen. Siitä ajatuksesta olemme tulleet nyt siihen pisteeseen, että haalimme materiaalia kasaan rakennuslupaa varten ja hiomme lopullista pohjapiirrostamme sekä asemapiirrosta. Päätimme ottaa riskin ja ainakin vielä toistaiseksi se tuntuu todella hyvältä päätökseltä.

Asiat ovat edistyneet vauhdilla sen jälkeen, kun päätimme luopua kaikista markkinoilla myynnissä olevista talovaihtoehdoista ja löysimme meitä miellyttävän tontin sekä sopiva talopakettikin löytyi. Vaikka olemme aivan rakennusprojektimme alkumetreillä vasta, on moni asia jo suunniteltu, mietitty, pohdittu, räknätty ja nimet kirjoitettu alle jo kymmeniin papereihin. Jyväskylän kunta on myöntänyt meille toivomamme tontin, joka on nyt meille varattu ja pankin kanssa rakennuslainapaperit on allekirjoitettu. Tässä vaiheessa olen vielä intoa täynnä kaiken uuden suunnittelusta, mutta veikkaan, että kun muuttomme elokuussa koittaa, niin en halua kuulla hetkeen enää sanaakaan maalisävyistä, pohjapiirroksista, asemakaavasta tai mistään muustakaan rakentamiseen liittyvästä! Mutta vielä ei ole rakennussuunnitelmien yliannostuksen aika, vaan nyt pusketaan eteenpäin täysillä, jotta tavoittaisimme projektillemme asetetut aikataulut ja deadlinet. Seuraava suuri etappi on saada tonttikaupat valmiiksi sekä rakennuslupa-asiat päätökseensä, jotta tänä talvena rakennetaan.

Rakennusprojektillamme on myös nimi tätä nykyä. Kun ajoimme viime viikolla pankista kotiin ja olimme allekirjoittaneet viimeisetkin paperit rakennuslainaamme varten, pohdimme autossa, mikä talomme nimeksi tulisi. Tiloillahan perinteisesti on nimi, mutta mietimme, että voisiko tontillammekin tai sille rakentuvalla talolla olla nimi. Heittelin ilmaan ajatuksia, että olisiko meidän talomme sitten vaikkapa Villa Tammilehto, johon Alisa totesi määrätietoisesti, että meidän talo on Villa Possu! Alisa toki on kotieläinpihoilla villapossuja nähnyt ja tämä eläin on sieltä Alisalle tuttu, mutta nyt se sitten on myös taloprojektimme työnimenä Alisan ehdotuksen mukaisesti. Meille rakentuu talven, kevään ja kesän aikana Villa Possu.

Päivitän talven mittaan blogiinkin varmasti paljon materiaalia rakennusprojektistamme, josta olen niin innoissani, että sukatkin tuntuvat pyörivän jaloissa. Toivottavasti te blogini lukijat ette tule saamaan yliannostusta rakennusjutuista, sillä niitä tulee varmasti piisaamaan. Tervetuloa mukaan seuraamaan oman, ihanan Villa Possumme valmistumista askel askeleelta.