Polkuja

Meksikon matkalta palasimme kotisuomeen eilen ja ihana kaksiviikkoinen Meksikon auringon alla on nyt vietetty. Pakkasin läppärin kyllä mukaan reissuun ja ajattelin, että jo reissun päältä päivittelisin kuulumisia ja kokemuksiamme blogiinkin, mutta matkan ihanuus ja loman autuus vei mukanaan ja päädyin kirjoittamaan muistiinpanoja ylös vain ranskalaisin viivoin ja kertomaan matkakokemuksista vasta palattuamme loskaiseen kotimaahan takaisin, sillä täällä harmauden keskellä siihen olisi paremmin aikaa. Instagramiin päivitin lomamme aikana kuvia kuulumisistamme päivittäin, joten te jotka seuraatte minua siellä, olettekin jo päässeet kurkistelemaan lomatunnelmiimme ihan reaaliajassa. Mutta palataanpa ajassa kaksi viikkoa taaksepäin hetkeen, kun lähdimme unelmamatkallemme.

Kun lähdimme matkaan kohti ihanaa paratiisimaista talvilomakohdettamme, oli kello vain hieman yli kolme aamuyöllä. Kerkesin nukkumaan vain pari tuntia ennen lähtöä, sillä tietysti pakkaaminen venyi illan myöhäisiin tunteihin ja lapsen mentyä illalla nukkumaan, lähti Lari vielä viime tingassa lainaamaan matkalaukkuakin naapuristamme. Autossa oli ilmastoinnin ansiosta lämmin, mutta ulkona ihoa nipisteli kipakka pakkanen. Kuu valaisi yönkulkijan tien, kun teillä ei näkynyt ristinsielua lisäksemme. Puut vilisivät silmäkulmassa ohitse yksi toisensa jälkeen, kilomerit taittuivat renkaiden alla verkkaisesti ja jossakin kohtaa kuun eteen lipui pilviverho, joka alkoi tuiskuttamaan lunta auton tuulilasiin valkeana verhona. Napsautin sumuvalot päälle nähdäkseni edes hieman paremmin eteeni. Huono ajosää oli riesanamme taas, kuten aina, kun suuntaamme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Mikä siinä onkin, että aina kun lähdemme reissuun, iskee hirveä ajokeli; aina tulee taivaan täydeltä vettä, räntää tai lunta. Selvisimme kuitenkin tästäkin ajokoitoksesta väsymyksestä huolimatta päämääräämme ja jätettyämme auton kahden viikon leposijoilleen, suuntasimme kohti terminaalia. Lähtöselvityksen, turvatarkastuksen ja aamupalan kautta siirryimme kohti lähtöporttia ja lomalennolle kohti aurinkoa.

Kahdentoista tunnin uuvuttava lento vei meidät aurinkoon ja unelmien lomakohteeseen. Lennoltakaan ei jäänyt saldoksi kuin yksi syliin kaatunut ruokajuoma; aika hyvin suoriuduimme siis. Ensimmäisenä kokonaisena päivänämme Meksikossa ennätimme nähdä kauan kaivatut meksikolaiset ystävämme, asettua taloksi hotelliimme, käydä kävelyllä hieman hotellin ympäristössä katselemassa, mitä hotellin lähistöltä löytyy ja vietimme rennon lököilypäivän hotellin uima-altaalla allasbaarin kylmiä juomia nautiskellen. Jälleennäkeminen ystävien kanssa sai sydämeni tekemään kuperkeikkoja ja läikähtelemään onnesta. Vaikka näimme kesken ystäviemme työpäivän vain hyvin pikaisesti viidentoista minuutin verran, kerkesimme kelaamaan valtavan paljon kuulumisia läpi. Tuntui, että kaikki pälättivät hirveää vauhtia omista ja toistensa kuulumisista, halasimme ainakin sata kertaa ja Alisa hurmasi omalla ihanalla persoonallaan ystävämme välittömästi.

Ei mennyt kuitenkaan päivää kauempaa ennen kuin kirkkaan sinisen lomataivaan peittivät varjostavat pilvet, sillä heti seuraavana yönä minä tein lähempää tuttavuutta koko yön hotellihuoneemme vessanpytyn kanssa nukkumatta silmäystäkään saatuani rajun vatsataudin. Juoksin vessaan kilpaa itseni kanssa tuon tuostakin ja yritin nukkua ämpäri kaverinani. Yö oli karmein, mitä olen varmasti koskaan viettänyt, sillä en muista sairastaneeni vatsatautia näin rajuna aiemmin. Mielummin synnyttäisin kuin kävisin läpi uudelleen tuon vatsataudin. Aamulla olin heikossa kunnossa, kun edes vesikulaus ei ollut pysynyt sisälläni. Jalat kantoivat enää juuri parahiksi hotellihuoneen vessaan, mutta ei sitten sen pidemmälle, kun alkoi jo huimaamaan ja heikottamaan liiaksi. Niinpä Lari lähti puolestani juttelemaan tilanteestani hotellimme aivan vieressä sijaitsevalle ’walk-in’ klinikalle, sillä itse olisin päässyt sinne siinä kunnossa vain pyörätuolilla. Tuon käynnin yhteydessä Larilla alkoi sama tauti kuin minulla. Lääkäri määräsi meille molemmille lääkkeet, joilla pääsisimme takaisin elävien kirjoihin. Lari kiiruhti Alisan kanssa takaisin hotellihuoneeseen, jonne linnoittauduimmekin sitten visusti seuraavaksi vuorokaudeksi. Onneksi me majoituimme all inclusive -hotellissa, joten huoleti sai tilata huonepalvelusta ruokaa lapselle, sillä se helpottaa kummasti 2-vuotiaan lapsen hoitoa, kun molemmat vanhemmat ovat samaan aikaan siinä kunnossa, että sängystä ylös pääseminen tuottaa suuria vaikeuksia.

Selvisimme kuin selvisimmekin tuosta karmeasta päivästä ja seuraavana aamuna olo oli jo huomattavasti parempi, vaikka ruokahalu oli kyllä löytänyt jonkin aivan toisen osoitteen ja vatsa tuntui aristavalta ja kuplivalta. Sen sijaan Alisalla ei ollutkaan kaikki kunnossa. Yöllä Alisalle nousi korkea kuume ja sen vuoksi suuntasimme koko poppoo aamulla uudelleen klinikalle saman lääkärin vastaanotolle. Minä epäilin heti ensimmäisenä korvia muistaen Alisan sitkeän korvatulehduskierteen vuosi sitten. Lääkäri katsoi korvat ja sanoi, että toinen korva on punainen, mutta ei tulehtunut. Sitten hän katsoi lapsen kurkkuun, josta löytyi syy punoittavaan korvakäytäväänkin. Alisan nielussa oli ärhäkkä, verestävä tulehduspesäke. Lepomääräys jatkui ja nyt vuorostaan Alisa sai lääkkeet ja parin päivän uintikiellon. Suuntasimme siis takaisin hotelliin ja neljän seinän sisään potemaan kuumepotilaan lepopäivää.

Näillä kokemuksilla voin siis ainakin suositella Cancúnin hotellialueen walk-in klinikkaa lämpimästi. Klinikalla on nopea palvelu ilman ajanvarausta, tarvittaessa lääkärin tavoittaa soittamalla, WhatsAppilla ja sähköpostillakin, palvelua saa hyvällä englanninkielellä eikä mikään asia jää epäselväksi, lääkäri vierailee tarvittaessa myös hotellilla, klinikan tilat ovat siistit ja puhtaat ja kaikki instrumentit otetaan uusina suljetuista, puhtaista, steriileistä pakkauksista. Lääkäri näyttää asiakkaalle vielä ensin, että väline on suljetussa pakkauksessa ja pakkaus avataan asiakkaan silmien edessä, jotta todella itse näkee, mistä lääkärin tarvikkeet tulevat. Lisäksi klinikalta saa tarvittavat tositteet ja kuitit Suomen vakuutusyhtiötä varten, jotta palvelusta voi hakea matkavakuutuskorvaukset. Eli siis sen vuoksi ei ainakaan kannata jättää Cancúnin matkaa tekemättä, että pelkäisi, ettei sairaanhoitopalveluita ole tarvittaessa saatavilla. Me testasimme 280 dollarin arvosta, että hyvin on lääkäri saatavilla ja terveeksi tultiin kaikki ilman, että loma kokonaan meni plörinäksi.

Alisan lääkkeet alkoivat tepsimään supervauhdilla, mutta koska uintikiellossa oltiin vielä seuraavakin päivä, päätimme viettää shoppailupäivän. Uintikielto, ah mikä ihana tekosyy shoppailulle. Ostoslistalla meillä oli vaikka mitä, mutta nyt ensimmäisellä shoppailureissulla emme vielä ihan kaikkea ensimmäisenä eteen tulevaa shopannut, vaan enemmänkin kartoitimme vaihtoehtoja. Koitan muuten muistaa kirjoittaa postauksen Cancúnin parhaista shoppailupaikoista, sillä niitä täällä Cancúnissa riittää vaikka millä mitalla. Meidän ensimmäisen päivän reitille kuuluivat paikallinen Walmart, Plaza las Americas -ostoskeskus sekä ostarin kyljessä sijaitseva Searsin tavaratalo, yksi lattiatarvikkeita myyvä erikoisliike sekä Plaza la Isla -ostoskeskus. Matkaan tarttui Alisalle uimakamppeita, kuten snorkkelisetti, joten Alisa pääsi matkamme aikana altaaseen ottamaan hieman ensikosketusta snorklaukseen, vaikka ei se kokeilu ihan vielä ottanut oikein tuulta siipiensä alle. Kipeänä hotellihuoneessa maatessamme Alisan suurin toive oli, että voi kun pääsisi pizzalle, joten toive toteutettiin heti, kun tolpillemme koko sakki pääsimme. Illalla shoppailukierroksen päätteeksi istuessamme pizzaravintolassa pizzalla ja katsellessamme pimeässä laguunissa lipuvaa merirosvolaivaa, tuli vihdoin olo, että nyt olemme lomalla.

Reissumme alku oli siis aika kivikkoinen ja hieman harmittaa se, että joitakin juttuja meiltä jäi lomamme aikana tekemättä sen vuoksi, että kolmisen päivää kuluivat hukkaan sairastaessamme. Esimerkiksi Cozumelin saari saa odottaa vierailuamme seuraavaan kertaan. En myöskään ajatellut etukäteen, että ensimmäinen reissupostaus käsittäisi kattavan selvityksen Cancúnin lääkäripalveluista. Onneksi sairastelut jäivät kuitenkin lomamme alkuun ja loppuloman saimme viettää terveinä nauttien upeasta Meksikosta. Kävimme lomallamme Akumalin lahdessa snorklaamassa merikilpikonnien seassa, suuntasimme keskelle viidakkoa tutustumaan cenoteihin, vierailimme päivän ajan upeassa Xel-Hán luonnonpuistossa vesiaktiviteettien parissa, näimme monia eksoottisia eläimiä, vietimme meksikolaista fiestaa pariinkin otteeseen meksikolaisten ystäviemme kanssa, nautimme rennosta lomailusta hotellin altaalla ja merenrannassa, shoppailimme ja söimme aivan ihanaa ruokaa monissa mainitsemisen arvoisissa ravintoloissa. Näistä kaikista kokemuksistamme aion kirjoittaa blogiini ja varmaan siinä sivussa hieman kaikkea muutakin lomallamme tapahtunutta ja opittua tulee kertailtua.