Polkuja

Kesälomareissumme suuntautui kohti Turkua ja Naantalia aivan kuten tyttäremme toivoi. Tämä vuosi talonrakennusprojekteineen on vaatinut joustoa ja ymmärrystä lapselta, joka oli rakennusprojektin alkaessa hädin tuskin 2,5-vuotias. Rakentamisen aikana viime keväänä hän täytti hienot kolme vuotta. Tuntuu kohtuuttomalta vaatia niin pieneltä lapselta niin suuria asioita ja uhrauksia, mitä olemme lapseltamme joutuneet vaatimaan. Lapsi on sopeutunut, mukautunut ja venynyt rakennusprojektiimme kuin muovailuvaha ja kipuillut kaiken härdellin keskellä yllättävän vähän. Toki olen tiedostanut matkan varrella sen, että lapsen malttavaisuudella ja pitkämielisyydellä on myös rajansa ja olen ollut tuntosarvet herkillä seuratessani lapsen hyvinvointia. Kun on alkanut tuntumaan siltä, että nyt lapsi todella tarvitsee irtioton raksalta ja jakamatonta huomiota vanhemmilta, olemme pitäneet kotipäivän tai menneet vaikkapa yhdessä kylpylään viettämään hauskan päivän yhdessä. Tähän samaan ajatukseen pohjautuen annoin Alisan vapaasti valita kesälomareissumme lomakohteen. Alisa valitsi epäröimättä Muumimaailman ja minä päätin, että sinnehän ostetaan sitten samantien kahden päivän lippu. Lapsi oli tämän reissun ehdottomasti ansainnut. Kun aloin katselemaan kalenterimme aikatauluja ja hotellihintoja totesin, että lisätään reissuun vielä yksi lomapäivä Turussa viettäen.

Varasimme hieman normaalia tilavamman huoneen isolla muhkealla sängyllä varustettuna Turun Scandic Atriumista sen vuoksi, että hotellin saunaosastolla on uima-allas. Alisan yksi lomatoive Muumimaailman lisäksi oli hotelli, josta löytyisi uima-allas ja koska tuo toive oli täysin mahdollinen toteuttaa, se myös toteutettiin. Joka päivä reissullamme päivän päätteeksi kävimmekin pesulla hotellin saunaosastolla ja samalla iltauinneilla uima-altaassa. Vaikka hotelli oli muuten varsin pätevä; huone oli siisti ja tilava, saunaosasto oli kiva, henkilökunta ystävällistä ja aamupala herkullinen, niin vierailusta jäi silti hieman huono maku suuhun, sillä hotellin parkkipaikan maksuautomaatti veloitti meiltä viimeiseltä vuorokaudelta kahden vuorokauden hinnan, vaikka näppäilimme näytölle yhden vuorokauden. Lippuun tulostui kuitenkin kaksi vuorokautta ja tililtä lähti samanmoinen maksu, jota emme saman tien huomanneet. Kun huomasimme tililtä lähteneen tuplaveloituksen, reklamoimme asiasta suoraan hotellille, mutta hotelli ei ottanut asiaan mitään kantaa, koska hotellin parkkialuetta valvoo AutoParkki. Reklamoin asiasta seuraavaksi AutoParkille ja heidän käsityksensä oli se, ettei maksuautomaatissa ole voinut tapahtua virhettä, vaan virhe on ehdottomasti ollut asiakkaan. Emme siis saaneet maksuhyvitystä siitä vuorokaudesta, jolloin automme ei edes todistettavasti ollut parkkipaikalla. Meille tarjottiin hyvityslippua johonkin tulevaan pysäköintiin, mutta en tule kyseisen firman palveluita käyttämään, jos heidän mielestään tuollainen toimintatapa on hyväksyttävää, joten en ottanut tarjouslippua vastaan. Tästä syystä tuskin tulen jatkossa kyseisessä hotellissakaan majoittumaan. Harmi, sillä muuten hotelli oli varsin kiva ja viihtyisä. Onneksi on olemassa muitakin hotelleja ja parkkialueita ja onneksi muuten reissumme oli ihana ja ikimuistoinen hieman positiivisemmassa merkityksessä.

Suuntasimme siis kohti Turkua heinäkuun viimeisinä päivinä. Olimme rehkineet ennen reissua tontilla siivoten ja puunaten ja laittaen viime hetken viimeistelyjä kuntoon. Talomme luovutuksen piti tapahtua vasta 12.-16.8, mutta yllättäen työpäällikkömme kesäloman vuoksi talon luovutus tapahtuikin kaksi viikkoa etuajassa 1.8. Palasimme kesälomareissultamme siis suoraan talon luovutukseen ja jotta saatoimme lähteä kesälomareissullemme huolettomin mielin, piti talo saada luovutuskuntoon ennen reissua. Mutta kylläpä tekikin hyvää heittää rätit ja luutut siivouskomeroon ja lähteä lomalle tietäen, että palatessamme meistä tulisi sitten vihdoin talollisia.

Vietimme ensimmäisen lomapäivän Turussa. Hotellilta kävelimme Aurajoen rantaan. Alkuperäinen suunnitelma oli napata hotellilta pyörät lainaan, mutta pyörien ollessa varattuja päätimmekin luottaa apostolin kyytiin. Nappasimme Aurajoen varresta Föli-vesibussin ja pitkin Aurajoen virtaavia vesiä ohi Turun linnan suuntasimme kohti Ruissalon kansanpuistoa. Emme matkustaneet Föli-bussilla Ruissalon pääpysäkille asti, vaan hyppäsimme kyydistä Ruissalon Telakan pysäkillä. Siitä kävelimme rannan vierustaa kulkevaa rantatietä pitkin kohti Ruissalon uimarantaa. Hiekkatietä reunustivat lehtomaiset metsät sekä huojuvat heinäpellot. Veden rajassa päivystivät hanhet ja muut linnut. Pelloilla heinää rouskuttivat hevoset, joiden hännät heiluivat kevyesti hätistellen kärpäsiä. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mutta hieman viileä. Kuuma hellejakso oli juuri pari päivää aiemmin päättynyt. Olimme pakanneet mukaan uikkarit ja pyyhkeet siltä varalta, että pulahtaisimme mereen uimaan, mutta viileä tuuli saikin mielemme muuttumaan ja tyydyimme kävelemään pitkin rantaviivaa, leikkimään Ruissalon rannan leikkipaikalla ja kävimme kahvilassa herkuttelemassa ihanilla, tuoreilla munkeilla. Palasimme Ruissalosta Föli-bussilla takaisin Turun keskustaan juuri parahiksi myöhäistä päivällistä silmällä pitäen.

Turussa suuntasimme Aurajoen varressa sijaitsevaan Pub Niskaan ruokailemaan. Halusimme löytää jotain hieman erilaista, tavallisesta poikkeavaa ruokaa ja viihtyisän ravintolan, jollaista ei tulisi Jyväskylässä vastaan. Larin ystävän suosituksesta tiemme kulki Pub Niskaan ja sanotaanko, että jos en olisi saanut paikasta etukäteen erikseen suositusta, olisin kyllä kävellyt ravintolan ohi. Ravintolan nimi ei herätä järin suuria odotuksia ja olisin varmasti tietämättömänä kuvitellut paikan olevan vain joku tusinajuottola. Onneksi kuitenkin meille oli suositeltu tätä paikkaa ja poikkesimme pizzalle. Itse asiassa kyseessä ei ole perinteinen pizza vaan ahvenanmaalainen peltileipä. Ravintola suosii lähiruokaa ja korkealaatuisia raaka-aineita ja sen kyllä huomasi myös ruuassa, jota söimme. Aivan ihania makuja suupala suupalalta ja meiltä ei kyllä tainnut jäädä murujakaan lautasillemme ruokailun päätteeksi. Sisustuskin oli kutsuvan lämmin ja rustiikkinen lampaantaljoja jäljittelevine istuinpehmusteineen ja puisista laatikoista kyhättyine pöytineen ja tuoleineen. Lämmin suositus Turussa matkaaville.

Toisena päivänä Turussa luotimme jälleen kaverin suositukseen, mitä ravintolavalintaamme tulee. Pitkän Muumimaailmassa vietetyn päivän päätteeksi suuntasimme Turussa myöhäiselle illalliselle kortteliravintola Kerttuun, josta saa muun muassa ihania hampurilaisannoksia. Minä tilasin itselleni ruisleipään tehdyn kanahampurilaisen, jossa luonnetta hampurilaiseen antoi herkullinen chilimajoneesi. Myös Lari oli tyytyväinen omaan perinteisempään burgeriinsa ja Alisan tilaama lohiannos hävisi myös parempiin suihin varsin mallikkaasti. Kertun sisustus oli yksinkertainen ilman turhia krumeluureja, mutta lapsille löytyi muun muassa leluja, pelejä ja piirrustusvälineitä viihdykkeeksi. Lämmin suositus myös tälle ravintolalle, jossa otettiin lapset aivan ihanan sydämellisesti vastaan ja tosiaan näin pari kuukautta jälkikäteen reissuamme muistellessa tästä ravintolasta päällimmäisenä mieleen jäikin se, että lapsemme viihtyi todella hyvin siihen nähden, että nukkumaanmenoaikakin oli mennyt ohi jo hyvä tovi sitten ja takana oli väsyttävä päivä Muumimaailmassa.

Muumimaailmassa kaksi päivää vierähti kuin siivillä. Muumitalon ja muut muumien rakennukset kerkesimme kiertämään parikin kertaa ja Alisa oli aivan hullaantunut muumeista. Tosin alkuun suuret muumihahmot olivat jälleen pelottavia, kuten vuosi sitten kesälläkin. Ensimmäinen päivä Alisalla meni enemmänkin tarkkaillessa ja totutellessa muumeihin. Toisena päivänä lapsi olikin sitten aivan innoissaan ja melkeinhän siinä kävikin niin, ettei muille lapsille meinannut sijaa jäädä lainkaan muumien halituksissa, kun Alisa olisi halunnut halailla uusia muumiystäviään koko ajan. Lapsen riemua oli ihana seurata ja siinä hetkessä jotenkin sydämessä tuntui vahvasti siltä, että oli enemmän kuin oikea päätös antaa Alisan valita kesälomamatkamme kohde. Kyllä lastauslavoilla nukutuista päiväunista oli ansainnut ehdottomasti kahden päivän muumirannekkeen.

Muumilaaksosta mieleen jäivät myös Tiuhti ja Viuhti, jotka innostuivat aivan sekopäisesti siitä, että Alisan mekossa oli Tiuhtin ja Viuhtin kuvia. Pääsimme myös kurkistamaan Tiuhtin ja Viuhtin salaiseen matkalaukkuun, mutta lupasimme heille olla koskaan kertomatta, mitä tuo matkalaukku sisäänsä kätkikään. Luulimme, että siellä olisi parittomia sukkia, mutta voi kuinka väärässä olimmekaan.

Hattiwatit olivat ensin pelottavia. Alisa ei olisi halunnut mennä lainkaan Hattiwattien luolaan. Toisaalta ei hän halunnut ohittaa luolaa ulkopuoleltakaan. Lopulta ehtymätön uteliaisuus voitti ja olihan ne Hattiwatit sitten kuitenkin niin mielenkiintoisia, että Alisa juoksi Hattiwattien luolaa innoissaan ympäri vähintään 15 kertaa.

Muumimaailmasta jäi paljon ihania muistoja ja etenkin lapsen kupliva riemu ja onni lämmittävät mieltä yhäkin, vaikka reissusta on jo vierähtänyt aikaa. Ruokakin oli Muumimaailmassa hyvää. Ensimmäisenä päivänä vatsamme saatiin täyteen mamman kotiruokakeittiössä ja toisena päivänä kävimme Pizza ja Pasta- ravintolassa nauttimassa pastasta ja salaateista. Tietysti herkuttelimme myös mamman sokerisilla munkeilla ja jäätelöllä, sillä eihän kesälomareissulla voi olla herkuttelematta.

Reissumme oli todella onnistunut ja juuri sellainen irtiotto arjesta ja rakentamisesta, mitä toivoimmekin. Mitä muuta kesälomalta muka tarvitsisikaan jäädä mieleen kuin aurinko, hymyt, halaukset ja riemun kiljahdukset sekä hyvä ruoka. Aika onnistunut reissu siis.

Vuosi sitten kirjoittamani postauksen muumimaailmasta löydät täältä: Kaksi päivää Muumimaailmassa, poimi vinkit onnistunutta vierailua varten