Polkuja

Vietimme talvilomaamme muutama viikko sitten maaliskuun lopulla, jolloin lähdimme lomailemaan Punkaharjulle keskelle loputonta männikköä mökkitunnelmiin ja ainoa lomasuunnitelmamme oli sosiaalinen eristäytyminen. Talvilomasuunnitelmiemme kanssa meillä oli itse asiassa onni matkassa. Kun teimme mökkivarausta viime marraskuussa, oli alun perin suunnitelmissamme luminen talviloma Lapin keväthangilla vaikkapa Kuusamossa, Pelkosennimellä tai Sallassa. Koska mökkien varaustilanne oli siinä kohtaa kuitenkin jo sellainen, ettei meille sopivaa mökkiä löytynytkään pohjoisesta, päädyimme varaamaan poreammeella ja vuolukivitakalla varustetun hirsimökin Punkaharjun kauniista harjumiljööstä. Nyt kun jälkeen päin ajattelen, niin jos mökkivarauksemme Lappiin olisi onnistunut, olisi koronan vuoksi koko lomamme peruuntunut. Niinpä meille oli kuin lottovoitto, että mökkimme oli varattu Punkaharjulta.

Mökkivaraus olikin sitten oikeastaan ainoa lomasuunnitelmamme, joka alkuperäisistä lomasuunnitelmistamme säilyi. Lomalle meillä oli suunnitelmissa ystävien näkemistä, ravintolalounaita ja -illallisia ja kylpyläpäivä, mutta kaikesta tästä oli vallitsevasta tilanteesta johtuen luovuttava. Maistelematta jäivät niin Saimi Hoyerin hotellin illallismenut kuin myös tapaamatta ystävät. Sen sijaan suuntasimme mökille ajatuksenamme eristäytyä kaikesta muusta maailmasta. Kävimme paljon ulkoilemassa Punkaharjun upeassa luonnossa ja kerran kävimme kauppareissun yhteydessä ulkoilemassa myös Olavinlinnan ympäristössä, jossa nautimme lämpöisistä auringonsäteistä ja seurasimme sorsien ja hanhien kevättouhuja. Alisa oli innoissaan linnasta, jossa saattaisi vaikka asua prinsessa. Minä puolestani palasin muistoissani Savonlinnan oopperajuhlille tallustellessani linnan mailla.

Nala oli toki mukanamme reissussa ja hän nautti tällaisesta lomasta täydestä koiran sydämestään. Jokapäiväinen ulkoilu tuntien ajan valoisissa ja raikkaissa harjumaastoissa ja mäntymetsissä oli omiaan myös väsyttämään Nalan täysin ja päivien päätteeksi kellahti Nalakin reporankana mökin lämpöiselle lattialle takan eteen oikomaan jäseniään.

Huomasin itsekin olleeni todella pahasti loman tarpeessa. Jäsenien oikominen lomallamme teki hyvää itse kullekin. Rakennusprojekti ja arjen alku uudessa omakotitalossa, rakentamisesta koitunut taloudellinen stressi, edessä häämöttävät pihatyöt, koronan tuoma epävarmuus ja epätietoisuus osana päivittäistä elämää, pitkä pimeä talvi ja vähintäänkin yhtä pitkä työputki olivat vaatineet veronsa. Ensimmäinen päivä lomalla meni ihan vain tasaten hengitystä ja mieltä. Tuntui, että mieli ennätti lomalle vasta kaksi päivää kehoni jälkeen. Arki oli vaatinut veronsa. Tarvitsin unta, tyhjää kalenteria ja ulkoilmaa, jotta olo rauhottui niin, ettei jokainen solu värähdellyt enää kuin sähköiskun saaneena.

Olin mielessäni nähnyt, että saavuttuani mökille, lasken poreammeen täyteen kuumaa vettä, otan viinilasillisen ja pulahdan pitkään vaahtokylpyyn, joka olisi ihan vain minua varten. Todellisuus oli toinen… Mökille saavuttuamme, vettä ei oltu keretty edes laittaa valumaan ammeeseen ennen kuin Alisa seisoi jo ammeen vieressä ilkosillaan valmiina kasvattamaan itselleen kidukset. Ja ihmettelen, ettei tuolle lapselle sitten lopulta kuitenkaan niitä kiduksia kasvanut, vaikka hän kylpi ja polskutteli poreammeessa lomamme jokaisena päivänä ja parhaimmillaan kahdesti päivässä. Minäkin pääsin lopulta muutaman päivän päästä ihan vain itsekseni ammeeseen ja sain oman rauhallisen lomahetkeni.

Mökkimme ympärillä humisivat korkeat hongat ja mökin terassilta avautui näkymä järvelle. Järvi oli vielä paksun jään peitossa, vaikka mökille saapuessamme muuten tuntui jo keväältä. Tuuli vihmoi korkeiden puunrunkojen välistä tarttuen takin liepeisiin ja ravisteli varvikoita. Vastarannalla lenteli joutsenpari etsien edes pientä sulaa kohtaa järvestä, jossa voisi upottaa räpylät hyiseen veteen. Iltaisin aurinko laski metsän taakse värjäten taivaan upeilla keltaisen, oranssin ja punaisen voimakkailla sävyillä. Taivas oli kuin taideteos, joka näkyi hämärän mustaksi maalaaman metsän lävitse. Kuvasin tuota upeaa taivasta monena iltana ja vain huokailin taivaanrannanmaalarin taideteokselle.