Polkuja

Ranskan reissullamme matkamme Vichyyn meni siis Pariisin kautta, kuten jo aiemmassa postauksessani kerroinkin. Mennessä emme kerenneet Pariisia muuten näkemään, kuin vilahduksen sieltä ja toisen täältä junien ikkunoista katselemalla. Tullessamme takaisin meille jäi muutama tunti aikaa jopa hieman pysähtyä Pariisissa ennen kuin aikataulu pakotti taas jatkamaan matkaa lentokentälle ja sieltä kohti kotia.

Alun perin ajattelimme, että etsisimme joltakin juna-asemalta säilytyslokeron matkatavaroillemme ja menisimme katsomaan Eiffel-tornia. Bercyn asemalla oli täysin kieliä osaamaton työntekijä infopisteellä, joka ei oikein edes ymmärtänyt mitä häneltä kysyimme, mutta hän sitten opasti meidät Lyonin asemalle, joka oli viiden minuutin metromatkan päässä. Menimme siis sinne seuraavaksi kyselemään säilytyslokeroa. Tältä asemalta löytyi sentään englantia puhuva työntekijä infopisteeltä, mutta hänen mukaansa koko Pariisista ei yhdeltäkään asemalta moisia lokeroita löytyisi. Se siitä unelmasta sitten päästä Eiffel-tornin huipulle tällä reissulla. Toisaalta… Alun perinhän meidän ei pitänyt keretä näkemään Pariisissa mitään, joten parempi olla tyytyväinen siihen, että meillä nyt sentään oli hieman aikaa nähdä edes pintaraapaisu upeasta Pariisista. Menimme siis matkatavaroinemme kuitenkin Eiffel-tornille ja nautimme aamupalaa Eiffel-tornin juurella. Olihan tuo nyt huikea kokemus nähdä torni maastakin käsin vaikka emme huipulle päässeetkään. Kerkesimme myös hetken ihastelemaan Seineä.

Eiffel-tornilta matkamme jatkui paikallisjunilla kohti lentokenttää. Meidän piti vaihtaa junaa St. Michel Notre Dame –nimisellä asemalla ja tuolla tulikin mieleeni, että noustaanpas vielä käymään maan pinnalla, jos vaikka vahingossa satuttaisiin olemaan Notre Damen katedraalin lähellä ja nähtäisiin siitä edes vilaus. No niinhän siinä kävi, että metrotunnelista nousimme suoraan katedraalin viereen, joten kerkesimme viitisen minuuttia ihastelemaan tuotakin komeaa nähtävyyttä ennen kuin matkamme jatkui lentokentälle.

Ranskassa paikallisjunia on todella helppoa ja nopeaa käyttää. Metrokartan saimme heti Pariisiin saavuttuamme lentokentän infopisteeltä veloituksetta. Rer B –junalla pääsee näppärästi lentokentältä Pariisin keskustaan alle puolessa tunnissa ja matka maksoi 10 euroa henkilöltä. Lentokentän lippuautomaateista lippu oli kätevä ostaa joko pankkikortilla tai kolikoilla. Setelit noihin automaatteihin eivät käyneet. Pariisin keskustassa yhdensuuntainen junalippu maksoi 1,80 euroa tai mikäli tarkoitus oli käyttää useampia junia päivän aikana, kuten me teimme, niin Visit Paris –lippu yhdeksi päiväksi maksoi noin 12 euroa.

Ranskan matkallamme kuulimme myös mielenkiintoisesta ranskalaisesta tavasta, että kun Suomessa ruokailuvälineet laitetaan kello viiteen sen merkiksi, että ruokailu on lopetettu, niin Ranskassa ruokailuvälineet asetetaan kello viiteen sen merkiksi, että ateria on ollut maistuva. Hujan hajan jätetyt aterimet kertovat, että ruoka on ollut pahaa. Enpä ollut tällaistakaan aiemmin tiennyt.

Pariisista jäi vaihtelevat fiilikset. Ihmiset olivat selkeästi tylympiä kuin Vichyssä, jossa oli hyvin iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Pariisissa ihmiset eivät oikein tuntuneet edes haluavan kommunikoida englantia puhuvien kanssa. Silti ehdottomasti haluan Pariisiin uudelleen. Pakko on vielä joskus päästä sinne Eiffel-tornin huipulle ja toki Pariisissa on niin paljon mielenkiintoista nähtävää muutenkin. Lisäksi ranskalaiselle keittiölle olen aivan täysin menettänyt sydämeni, joten ehdottomasti haluan päästä nauttimaan perinteikkäistä ranskalaisista herkuista uudelleen.