Polkuja

Lähdettyämme Kokemäeltä suuntaamaan kohti Turun saariston kuuluisaa Rengastietä, valtasi mielen kutkuttava jännitys ja innostunut odotus. Edessä oli uusi reitti, uusia kokemuksia ja mielenkiintoista nähtävää. Suomen saaristo oli tätä ennen omalta osaltani täysin koskematon Ahvenanmaata ja Suomenlinnaa lukuun ottamatta. Valitsimme koluttavaksemme Turun saariston Rengastien pidemmässä mittakaavassaan, jonka kuljimme Turusta Naantaliin hypellen siltoja ja losseja hyväksikäyttäen saarelta toiselle käyden Paraisella, Nauvossa, Korppoossa, Houtskarissa, Iniössä, Kustavissa ja Taivassalossa. Viivyimme reissullamme kolme yötä, mutta majapaikoistamme kirjoitan ihan oman postauksensa, sillä niistäkin riittää juttua ja kuvia ihan omaksi otsikokseen asti. Neljän päivän mittaisella reissulla kerkeää kuitenkin pysähtyä ja käydä syömässä useammassakin paikassa ja tämän postauksen aiheena ovatkin visiitin arvoiset tauko- ja ruokapaikat. Saariston Rengastie, jos mikä, on nimittäin sellainen reitti, jolla kannattaa muistaa olevansa matkalla jo nimenomaan silloin, kun matkaa tien päällä tehdään. Matka on nimittäin juurikin itse reitti, jota Rengastieksikin kutsutaan, ohi kiitävine maisemineen, jotka vaihtuvat metsistä, pelloiksi ja niityiksi ja maalaismaisemasta sekä eloisista pikkukylistä merimaisemaksi ja upeaksi saaristoksi. Reitin taukopaikkoja kannattaa miettiä siispä jo etukäteen ja katsoa, mitä miltäkin saarelta löytyy, sillä läheskään jokaista ihanaa ruoka- ja taukopaikkaa ei ole osoitettu plakaatein tienvarsilla. Reitin upeimmat maisemat näkyvät ehdottomasti lossien kyydeistä, jotka itsessään ovat jo varsin mielenkiintoisia taukopaikkoja. Lautta- ja lossimatkoja tälle reitille mahtui yhdeksän ja osalla näistä oli hyvin aikaa ihastella maisemia kahvikupponen kädessä.

Nyt kun losseista ja lautoista puhutaan, niin ennen kuin paneudun ruoka- ja taukopaikkoihin sen syvällisemmin, annan kullanarvoisen vinkin mitä lossiliikenteeseen tulee. Tämän vinkin me saimme reissun aivan alkuvaiheessa eräältä kokeneelta saaristossa matkanneelta perheeltä ja heidän vinkkinsä losseilla matkustamiseen pelasti meidän lomamme. Jos emme nimittäin olisi tajunneet tarkistaa lauttojen aikatauluja, olisimme todennäköisesti myöhästyneet viimeiseltä lautalta, jolloin vastarannalle olisi jäänyt vilkuttelemaan ennalta varattu majapaikkamme. Niinpä suosittelenkin tarkistamaan lauttojen aikataulut ja sovittamaan omat aikataulut niihin. Jotkin lautat kulkevat vain parin tunnin välein, joten huonolla suunnittelulla joudut odottamaan seuraavaa lauttaa pitkään. Tosin onhan lomalla toki aikaa odotella ja istua sitten vaikka rantakahvilaan kahville kiireemmäksi aikaa. Sen sijaan ikävämpi juttu on jos myöhästyy päivän viimeiseltä lautalta ja majapaikka on varattuna vasta seuraavalle saarelle, kuten meille meinasi käydä ellemme olisi saaneet aiemmin mainitsemaani neuvoa. Esimerkiksi Houtskari-Iniön välinen lautta ajaa viimeisen vuoronsa jo iltapäivällä neljän jälkeen. Lisäksi joidenkin lauttojen myöhäiset iltavuorot tai aikaiset aamuvuorot ajetaan vain mikäli ne on varattu jo hyvissä ajoin illalla. Niinpä tarkista ajoreitin lauttojen aikataulut ja mahdolliset huomionarvoiset lisäohjeet. Rengastien lautat ovat maksuttomia muuten, mutta varauduthan siihen, että Houtskari-Iniö lautta M/S Antonia on maksullinen ja kustantaa esimerkiksi henkilöautoilta 40€. Netistä löytyy hintatietoa eri ajoneuvojen maksuista ko. lautalle. Lauttoja Rengastielle mahtuu useita. Kuten aiemmin mainitsinkin, niin ellen ihan väärin laskenut, mahtui meidän reitillemme lauttoja ja losseja yhdeksän kaiken kaikkiaan. Jotkut ovat vain parin minuutin mittaisia pikapyrähdyksiä kapean salmen yli, mutta pisimmät lossimatkat kestävät jopa tunnin. Pitkillä lauttareiteillä palvelee kahvilat, joista voi hakea vaikka kahvin ja pullan ja nautiskella ne ajankuluksi joko kahvilan sisätiloissa mukavasti tuulelta suojassa tai mennä ulos nauttimaan aurinkoisesta säästä ja antaa tuulen tarttua hiuksiin, takin liepeisiin ja hameen helmaan. Minä taisin maksimallisen puolipitkän mekkoni kanssa vilautella alushousujani useammankin kerran, kun tuuli heitti yllättäen helmat korviin.

Mutta sitten niihin taukopaikkoihin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Paraisella Sattmarkin Kaffe & Safka, joka on taukopaikka vailla vertaa. Aurinkoista pihapiiriä ympäröivät aurinkovarjoin suojatut pitkät tukkipöydät, ravintola, kahvila, kalasavustamon myymäläkoju sekä matkamuistomyymälä. Keskellä pihaa tönöttävät puiset härkä, heppa ja possu, joiden selkään voivat lapset (ja Lari) kiivetä vaikka ratsastamaan. Sattmarkin tuvalta saa tosiaan ostettua ruokaa suurempaan nälkään, kahvileipää makean himoon, kalasavustamon kalatuotteita ja matkamuistomyymälästä kaikkea Rengastie-aiheista tilpehööriä aina tiskirätistä kynttilöiden kautta alusvaatteisiin. Ravintolasta saa tilattua monenlaista ruokaa, mutta itse suosittelen fish&chips-annosta, joka on valmistettu tuoreesta kuhasta ja tarjoillaan remouladekastikkeen kera. Aikuisten annoksesta söimme Alisan kanssa molemmat vatsamme täyteen. Kahvilan puolelta löytyy puolestaan itseleivotut jälkkärit ja me testasimme suklaacookiet ja palan suklaakookoskakkua, jonka maku oli runsas ja täyteläinen. Erityisesti tuo kakku vei kielen mennessään ja olisin voinut syödä sitä vaikka toisenkin palan. Isolla piha-alueella ja viereisessä seikkailumetsässä oli myös tekemistä lapsille, joten Sattmarkin tuvalla viihtyy niin lapset kuin aikuisetkin. Meidän suosikki oli vaijeriliuku, jonka Alisa testasi yhdessä Larin kanssa.

Nauvossa sijaitseva Majatalo Martta toimi ensimmäisenä yöpaikkanamme, mutta vaikka Martassa ei yöpyisikään, on sen ravintola kuitenkin varsin varteenotettava vaihtoehto mitä ruokaravintoloihin tulee. Martassa näkyikin nimenomaan paljon myös ruokavieraita, joilla ei ollut huonetta majatalosta. Minä tilasin illalliseksi majatalon menusta lohikeiton ja voin kertoa, että tämä keitto hipoi niin läheltä täydellisyyttä, että syötyäni oli pakko välittää vielä erikseen kiitos keittiölle fantastisesta lohikeitosta. Lari piti myös omasta wieninleikkeestään, mikä hävisi parempiin suihin alta aika yksikön. Kuulin myös monen vieraan kehuvan talon silakoita, joista keskusteltiin vielä yhden majatalon vieraan kanssa saunan jälkeenkin terassilla vilvoitellessamme. Mutta se lohikeitto, saaristolaisleipä ja lasillinen talon valkoviiniä; sitä muistelen edelleen lämmöllä, sillä pitkä reissupäivä, johon oli sisältynyt renkaanvaihtoa tienposkessa, aikataulujen muljahtamista uuteen uskoon yllättävän rengasrikon vuoksi ja alkuperäisen illallispaikkamme peruuntuminen muuttuneiden aikataulujemme vuoksi, oli verottanut ja hieman myös lannistanut fiilistä. Alun perin tarkoituksemme ei ollut ruokailla majapaikassamme, mutta nämä matkallamme kohdallemme sattunutta pari muuttujaa saneli hommat toisin ja jälkeen päin voin sanoa, että onni onnettomuudessa, sillä olin todella tyytyväinen illalliseemme. Majatalon emännän Ailin reseptit todella toimivat.

Nauvon satama on kaunis, mikäli Nauvoa harkitsee muuten vain pysähdyspaikkana. Satamassa on monia vaatekojuja, joissa tarjolla on kauniita, kesäisiä ja merellisiä vaatteita, kuten neuleita, mekkoja, tunikoja ja uimapukuja, mutta hinnat taisivat myös olla jossakin ylemmässä purjehdusluokassa. Täältä ei todellakaan nimittäin löydä juuri mitään edullisesti. Sataman edustalta jäätelökioskista saa italialaistyyppistä gelatoa. Satamakahvilassa puolestaan on mieluisa leikkialue lapsille. Meillä things to do-listalla Nauvon kohdalla luki Nauvon keskustassa palvellut Pietari palvelee – antiikkiliike, mutta harmiksemme se olikin lopettanut toimintansa ja pistänyt lapun luukulle. Niinpä antiikkiaarteet jäivät osaltamme hipelöimättä ja tyydyimme katselemaan Nauvon sataman kaunista maisemaa hetken verran, jonka jälkeen palasimme majatalollemme ja pujahdimme parvisaunan helliviin löylyihin.

Grillcafé Skagen sijaitsee Houtskarissa Näsbyn vierasvenesatamassa. Rengastieltä ei tarvitse poiketa kuin parin kilometrin verran, jotta olet perillä. Vastineeksi pienestä koukkauksesta ajoreitilläsi tässä satamaravintolassa saat lounaan upeassa maisemassa purjeveneiden mastojen heiluessa laiturissa. Ravintolan ruokailusalin valtavista ikkunoista avautuu näkymä vierasvenesatamaan, ravintola on suurien ikkunoiden ansiosta valoisa ja avara, lapsille löytyy leikkipaikka ja leluja ja ravintolan sisustus on yksinkertainen ja merihenkinen lankkupöytineen maanläheisine väreineen höystettynä valkoisella ja laivastonsinisellä. Ravintolan katkarapuleipä oli todellista herkkua ja annos niin iso, että kyllä sillä aikuisenkin nälkää hyvin siirtää tuonnemmaksi. Annoksessa ei oltu katkarapujen määrässä säästelty ja sen vuoksi minä kehräsin tyytyväisyyttäni kuin kissa. Alisalle tilasimme makkaraperuna-annoksen, mutta pyysin annoksen oheen Alisalle myös katkarapuja. Katkaravut lisättiin annokseen ilman lisäveloitusta ja niitä oli lisätty mukaan runsaasti.

Kustavin käsityökylä on ihana ja idyllinen maalaismiljöö, jonka pihapiiriä ympäröivät vanhat puutalot ja lammaslaidun. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään käsityökylään hieman pidemmäksikin tauoksi sekä testaamaan käsityökylän kahvilan munkit! Me olimme myöhään liikkeellä; vasta hieman ennen käsityökylän sulkemisaikaa, joten tuolloin ei ihmisruuhkaa ollut, mutta päivällä kannattaa varautua väenpaljouteen, sillä käsityökylä on käsitykseni mukaan suosittu vierailukohde ja sen munkkien maine on kiirinyt kauas. Tarjolla on savikeramiikkaa, hopeakoruja, puhallettua lasia, vaatteita ja sepän paja. Monia valmistusprosesseja on mahdollista päästä seuraamaan. Me seurasimme hetken, miten seppä valmisti pullonavaajaa, jonka pään hän koristeli rautalehdellä. Niin se rauta vain taipui, kun sitä vuoroin kuumensi ja takoi, kuumensi ja taas takoi. Nauroimme, että ovatko ainoastaan suomalaiset näin hulluja, että menemme kesälomallamme katsomaan, kun joku muu tekee töitä. Mutta eihän se toki vierailumme tarkoitus ollut, vaan nähdä näitä upeita kädentaitoja, joita soisin vaalittavan vielä pitkään suomalaisessa käsityöperinteessä. Matkamuistoksi savipajasta ostimme Kustavissa savesta valetun pienen tytön mukin, joka oli sävytetty hennon vaaleanpunaiseksi ja mukiin oli kaiverrettu kulta. Osaatkos arvata kenelleköhän tämä matkamuisto perheessämme tulee käyttöön?

Kustavissa majoituimme Lootholmassa, josta löytyi myös Ravintola Helena. Alun perin tarkoituksemme oli ehtiä päivälliselle Vuosnaisten meriaseman saaristolaisbuffetiin, mutta saavuimme Kustaviin vasta sen verran myöhään, että buffet oli jos siltä päivältä sulkenut notkuvat herkkupöytänsä. Niinpä jouduimme ottamaan käyttöön suunnitelma B:n ja söimme päivällisemme majapaikkamme ravintolassa, jossa miljöötä koristi kuunari Helenan maalle nostettu laho runko. Helenassa oli tarjolla varsin passeli à la carte sopuisaan hintaan. Oman suositukseni annan ahvenburgerille, jossa paistetut ahvenfileet, marinoitu punasipuli ja hampurilaisen kanssa tarjottu coleslaw loivat varsin oivallisen liiton yhdessä. Ravintolan terassin kupeessa ruokavieraita ylväänä tervehtivä kuunari Helenan hylky ei vesillä ole käynyt enää pitkiin aikoihin, mutta tarjoaa se todellakin kauniin ja mielenkiintoisen miljöön ruokailulle.

Lähtiessämme Kustavista kohti viimeistä etappiamme eli Naantalia oli tarkoitus pysähtyä Taivassalossa osto- ja myyntiliike Etapissa. Vanhassa, ränsistyneessä vuosikymmeniä sitten vihreäksi maalatussa puutalossa olivat kyllä vielä Etapin kyltit tallella, mutta ovi oli tiukasti säpissä, eikä tuolla enää elämää tai liiketoimintaa näkynyt. Pienen nettiselailun jälkeen huomasimme Etapin lopettaneen toimintansa jo muutama vuosi sitten. Meillä oli onni onnettomuudessa mukana jälleen, sillä Taivassalossa järjestettiin silakrysäys samaan aikaan. Taivassalon kylän tiet ja jalkakäytävät kuhisivat markkinoille suuntaavia ihmisiä ja me parkkeerasimme siispä auton ja sujahdimme markkinahumuun muina matkalaisina. Nenään leijui savukalan tuoksu, ympärillä vilisi ihmisiä, esiintymislavalla bändi soitti livemusiikkia, aurinko paistoi lämpimästi ja ihmiset olivat liikkeellä hymyssä suin. Aitauksesta kuului lampaan määkimistä ja toisessa aitauksessa päiväuniaan nukkui pieni vasikka. Alisa rapsutti eläimiä haltioituneena. Söimme ruokakojusta Alisan kanssa kuhapöhkösen puoliksi välipalana ja sitten oli taas aika puikkelehtia markkinakojujen ja iloisten myyjien lomitse takaisin autolle ja jatkaa matkaa. Hivenen tosiaan harmitti se, että molemmat Rengastieltä ennalta bongaamamme vanhan tavaran kaupat olivat laittaneet ovensa säppiin, mutta onneksi spontaani, eteen tupsahtanut mahdollisuus käydä eloisilla kylän markkinoilla korjasi tilanteen.

Naantalin ravintolakokemuksemme jäi hieman laihaksi. Vietimme Naantalissa kuitenkin kaksi päivää, mutta Naantali osoittautui ravintoloineen hieman kalliiksi suhteessa laatuun. Naantalin ravintolavaihtoehdot vaatisivat siis ehdottomasti uuden reissun ja paremman perehtymisen sekä suositusten utvimisen etukäteen. Niin kauniissa kaupungissa, kuin Naantali on, ravintolatarjonta ei voi nimittäin olla todellisuudessa huonoa, kunhan löytää ne helmet, jotka tarjoavat hinta-laatusuhteeltaan mahtavaa ruokaa. Naantalin vanhan kaupungin ja sataman ympäristön ravintoloissa ulkoiset puitteet sen sijaan ovat enemmän kuin kohdallaan, sillä maisema ei voisi olla kauniimpi. Saapuessamme Naantaliin jouduimme odottelemaan majapaikkamme vapautumista noin tunnin ajan, joten meille avautui oiva hetki lounaalle. Auton ikkunasta silmään pisti ensimmäisenä Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitseva pastaravintola Hasta la Pasta, jonka terassilla ja ovella kävi ihmisten kuhina kuin muurahaispesässä. Parkkeerasimme auton ja suunnistimme siispä Hasta la Pastaan vatsat mouruten nälästä kuin leijonat. Minä ja Alisa jaoimme kylmäsavulohipastan ja Lari tilasi kanasalaatin. Hinta oli varsin järkevä, annokset reiluja ja maku kohdallaan. Minä ja Alisa rakastuimme erityisesti täyteläiseen ja makua täynnä olevaan lohipastaan, jonka söimme viimeistä murua myöten ja melkein olisi tehnyt mieli nuolla lautanenkin puhtaaksi. Hasta la Pasta on sisustettu italialaisin vaikuttein ja ikkunalautoja koristavat muun muassa herkkupurkit ja minikokoiset pastellisävyiset vespat. Pala Italiaa on tervetullut lisämauste Naantaliinkin.

Toinen Naantalin ravintolasuositukseni pienin varauksin on aivan satamalaitureissa kiinni oleva Merisali, jossa nautimme aamiaisen. Aamiainen maksoi reilun kympin aikuisilta, mutta pieni varoituksen sana, sillä tarjolla ei ollut lämmintä aamiaista ja kala-allergiselle tarjonta käy tässä tapauksessa hieman suppeaksi. Minulle ja Alisalle, jotka kalaa syömme, tarjonta oli sen sijaan huomattavasti laveampi, sillä aamiaisen ehdoton kruunu ovat tarjolla olevat kylmät kalaherkut. Aamupalakroissanttini, joka oli täytetty sinihomejuustolla, graavilohella ja kasviksilla, ei ollut nimittäin lainkaan hullumpi. Alisa puolestaan ahmi graavilohta Larinkin aamiaisen hinnan edestä niin, että sen jälkeen vesi janojuomana maistui. Aamupalamme nautimme Merisalin terassilla katsellen satamassa parkissa olevia toinen toistaan hienompia laivoja, aurinko kohosi meren ylle ja lämpöasteita riitti heti varhaisesta aamusta alkaen. Puuroja ja pekonia Merisalista on kuitenkin turha etsiä, sillä niitä ei tarjolla ollut. Lämmin aamiainen korvataan Merisalissa siispä maisemalla, jota voi ahmia silmillään samalla, kun kahvikupponen ja kroissantti hupenevat suullinen ja suupala kerrallaan.

Naantalista ruokapaikkana sen sijaan Luostarin Puutarhan pizzeriaa en voi suositella. Haimme iltapalaksi pizzat mukaan pizzeriasta, hinta oli hävytön ja lähes 15 euron hintaan kuvittelimme saavamme todella maukkaat, pieteetillä valmistetut pizzat, joiden resepti on hioutunut ravintolan kymmeniä vuosia käsittävän historian saatossa timanttiseksi. Pitkät perinteet ja upean miljöön tarjoava ravintola oli kuitenkin pakannut pizzalaatikoihin meille valmispohjiin tehdyt pizzat, joissa säilyketäytteitä oli käytetty hyvin säästeliäästi. Vaikka pizzat eivät kooltaan isoja olleet, jäi siitä itseltäni osa syömättä. Tämä paikka oli laatuun nähden ryöstöhintainen ja pettymys, valitettavasti. Juuri tämän ravintolan vuoksi suuhun jäikin ehkä hieman karvas maku, mitä Naantalin ravintolatarjontaan tulee, mutta uusintakierros Naantalissa korjaisi varmasti tilanteen, kunhan vain seuraavalla kerralla valikoi ravintolat huolellisemmin.